keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Päiväkirjamerkintöjä 25mannasta



    Matkamme alkoi perjantaina iltapäivällä Imatran matkakeskuksesta. Mennessä kävimme Lappeenrannasta ja Helsingistä noutamassa lisää suunnistajia mukaan. Rahtilaivaa kohtaan oli matkalla syntynyt melko paljon ennakkoluuloja, ja sen nähtyä hirveitä odotuksia kauppoja ja hyttejä kohtaan ei ollut. Bussista laivaan astumisen jälkeen suuntasimme kohti laivan buffettia. Mahat täyteen saatuamme menimme käymään laivan kaupat, taino kaupan… läpi. Kauppa ei kovin suurilla alennuksilla yllättänyt mutta jotain mukavaa sieltä mukaan tarttui. Pelikoneita ei päästy vielä menomatkalla ruokkimaan, niiden ollessa suljettuna.
    
    Kellojen siirtämisen jälkeen kävimme syömässä aamupalan, ja matkamme jatkui bussissa. Kisapaikan pysäköintiin saavuttuamme lähdimme tallaamaan kohti kisakeskusta. Kahden kilometrin kävelyn jälkeen ei enää paljoa naurattanut, ja Miikan oli lisättävä vauhtia keretäkseen lähtöön. Numerolapun saatuaan Miika lähti lähtöön mutta aikaa ei jäänyt joukkueen numeron opettelemiseen. Lähdön jälkeen lähdimme etsimään telttapaikkaamme. Kun innokkaimmat olivat kasanneet teltan, alkoi teltan sisustaminen oljilla. Viestimme ei alkanut hyvin liikkeelle, kun Miika antoi Roosalle väärän kartan. Saimme kuitenkin juosta viestin loppuun, ja sijoituksemme olisi ollut 116. sijan paikkeilla. Sateisena kisapäivänä järjestäjien burgerit menivät hyvin kaupaksi, ja vege-ruokakin sai ainakin osalta kehuja. Kun teltta saatiin kasaan, ruvettiin suunnittelemaan reittiä bussille. Matka metsän polkuja pitkin sujui nopeasti ja kohti laivaa päästiin lähtemään viiden aikoihin.

     Paluumatka alkoi kisapaikalta viiden aikoihin ja kova sade iski päälle juuri bussin liikkeelle lähdettyä. Reittianalyysit suoritettiin heti karttojen jaon jälkeen ja Roosa näki oman karttansa ensimmäistä kertaa. Analyysien jälkeen jokainen jatkoi matkaa omalla tavallaan. Bussi pysähtyi matkalla Sibylla:lle jossa kulutimme aikaa satamaan ja laivaan pääsyä odottaen. Satamaan päästyä aikaa oli vielä jäljellä joten matkamme nuorimmat järjestivät tietokilpailun. Visan voittivat Aapo ja Lauri. Laiva oli parempi kuin menomatkalla mutta ei vielä lähelläkään Siljan tai Viikingin tasoa. Kotimatka jatkui aamulla 7.15. Koko bussi nukkui Lohjan ABC:lle asti. Siellä pysähdyksen tehtyä matkamme jatkui kohti kotia. Teimme vielä pysähdyksen Pukaro Paronissa, jossa olisi mahdollisuus syödä jotain. Lappeenrannassa osa porukasta jäi pois, ja Imatran matkahuoltokeskuksessa matkamme pääsi päätökseen.

   

tiistai 13. kesäkuuta 2017

Leimaus-leiri 2017

Leimausleiri kokoaa 8-18- vuotiaat suunnistajat neljän päivän ajaksi suunnistamaan ja pitämään hauskaa yhdessä. Leiriä on järjestetty vuodesta 1995 lähtien joka toinen vuosi, 2010 vuodesta eteenpäin joka vuosi ja vuodesta 2012 lähtien osallistujien yläikäraja on ollut 18-vuotta. Joten Leimausleirejä on ollut yhteensä jo 16. Tänä vuonna leiri järjestettiin Kuortaneen urheiluopistolla, 2018 Leimausleiri järjestetään Lohjan kisakalliolla ja 2019 Imatran kylpylän maastoissa. Leirin osallistujamäärät ovat vaihdelleet yleensä 700 ja 1600 osallistujan välillä.  Tänä vuonna osallistujia oli huimat 2200! Tälle leirille SK Vuoksesta lähti vain kymmenen suunnistajaa ja kolme huoltajaa.

Ensimmäinen päivä:


Maanantaina 5.6 lähdimme Joutsenon Kullervon ja Lappeen Riennon kanssa yhteiskyydillä kohti Kuortanetta. Saavuimme urheiluopistolle ja majoituimme huoneisiimme. Ensimmäinen harjoitus oli kuminauhajumppa, jossa tehtiin erilaisia lihaskestävyys harjoitteita, sen jälkeen oli lyhyt suunnistus harjoitus jonka jälkeen mentiin syömään. Ruoan jälkeen oli vapaa-aikaa ja sen jälkeen oli avajaismarssi, jonka jälkeen oli iltasprintti, jonka aikana satoi.

Toinen päivä:

Toisena päivänä aamiainen alkoi kello 7.30, joten täytyi herätä aikaisin. Sen jälkeen lähdettiin bussilla Oijoosvuorelle. Kun harjoitus oli tehty, mentiin bussilla takaisin opistolle syömään lounasta. Lounaan jälkeen oli lyhyt vapaa-aika, jonka jälkeen lähdettiin taas bussilla harjoitukseen, tällä kertaa Rumavuorelle. Ja taas kun harjoitus oli tehty, niin kasattiin seura ja lähdettiin bussilla opistolle syömään ja uimaan. Illalla oli vielä vapaa-aikaa, jolloin me, nuoriso kävimme telinevoimistelusalissa purkamassa ylimääräistä energiaa. Sitten täytyi mennä nukkumaan.

Kolmas päivä:

Kolmannen päivän aamiainen oli myöhemmin kuin edellisenä päivänä, kahdeksalta. Lähtö Jokikallioille bussilla oli kello 9.45. Harjoituksen jälkeen tultiin takaisin opistolle bussilla. Toinen harjoitus oli käyräharjoitus Kainuunvuorella, ja sinnekin mentiin bussilla. Käyräharjoituksessa ei ollut siimaria, joten myös RR ja TR tasotkin suunnistivat suoraa. Käyräharjoituksesta isommat suunnistajat tulivat ennen RR ja TR tasojen suunnistajia. Opistolla muidenkin tultua melkein kaikki menivät uimaan, mutta Aurin, Maijan ja Oonan sukkien ja kenkien pesuoperaatio siirtyi vesisodasta vaatteet päällä uimiseen. Sinä päivänä oli myös PRO tasojen henkilökohtainen kilpailu. Siinä SK Vuoksen Markus Parviainen sijoittui hienosti neljänneksi. Illemmalla oli säbäfinaalit, leiridisco ja runsaasti vapaa-aikaa. Hiljaisuus oli kello 23.00.

Viimeinen päivä:

Viimeisen päivän aamiainen oli kello 8.00. Aamiaisen jälkeen oli pakkaus ja valmistautuminen leiriviestiin, jossa SK Vuoksella oli kaksi joukkuetta. Viesti alkoi yhteislähdöllä Taso 2 suunnistajien johdolla, SK Vuoksen joukkueista he olivat Auri Välimaa (joukkue 1) ja Oona Tonder (joukkue 2). Rastilla 5 oli ollut ruuhkaa, ja tytöt olivat joutuneet odottamaan omaa vuoroaan, mutta tulivat silti vaihtoon täysin samaan aikaan. Toisella osuudella joukkueesta 1 juoksivat Ilona Tonder (RR), Ella Keronen (TR) ja Maija Pajari (Taso 1). Toisesta joukkueesta juoksivat Kuusamon Eräveikoista Hannes (RR), Antti Pajari (TR) ja Essi Urpalainen (Taso 1). Heistä ensimmäisenä maaliin saapui Antti Pajari (joukkue 2) ja lähetti oman joukkueensa ankkurin matkaan, toisesta joukkueesta ensimmäisenä maaliin saapui Ella Keronen. Kolmatta osuutta juoksivat Pyry Eskelinen (joukkue 1) ja Lappeen Riennon Tinja (joukkue 2). Maaliin ensimmäisenä saapui kuitenkin joukkueen yksi Pyry Eskelinen. Viestin voittaja joukkue oli Espoon suunta 1, toinen oli Lynx 2 ja kolmas oli Kymin suunnistajat 1. Leiriviestin jälkeen syötiin ja lähdettiin kotiin päin.

leirimuistot kirjoittaneet Maija Pajari ja Oona Tonder


lauantai 19. marraskuuta 2016

Puheenjohtajan blogi: noin vuoden uutiset

Lähes vuosi on kulunut SK Vuoksen puheenjohtajannuijan varressa kiinni ja täytyy myöntää, että aika on kulunut kuin siivillä. Syyskokous häämöttää jo muutaman päivän päässä, joten on hyvä tehdä pieni katsaus kuluneeseen vuoteen ennen tehtävästä luopumista.

Tartuin SK Vuoksen peräsimeen tilanteessa, jossa tovi oltiin seurassa menty ilman puheenjohtajaa. SK Vuoksen pelastus oli ja on edelleen toimiva johtokunta ja sen ympärysverkosto, jonka ansiosta seuran vakituiset toiminnat ovat pyörineet lähes kitkattomasti.

Puheenjohtajan silmin vuosi on ollut työteliäs, opettavainen ja kiitollisuudentunnetta herättävä.
Opetusministeriön tuen avulla palkattu alueen seurojen yhteinen seuratyöntekijä Ville Saikko on luonut aktiivista ja laadukasta toimintaa etenkin nuorille, lasten suunnistustoiminta on mm. Anu Pohjamon taitavissa käsissä ja kuntosuunnistuksessa parivaljakko Nenonen & Miikki hääräävät milloin milläkin salanimellä. Jokapaikanhöylä Husun Heikki keskittyy vahvasti kilpailujen rakentamiseen ja talouspuoli ei pyörisi ilman Kanervan Anttia. Lisäksi on pitkä pitkä lista viikottaisessa toiminnassa ja kilpailuissa toimineita talkoolaisia. Seura todella koostuu sen jäsenistä. Jokainen laittaa kekoon oman kokoisensa panoksen omien resurssien ja motivoituneisuuden mukaan.

Seuran järjestämistä tapahtumista erityisesti mieleen on jäänyt juhannuksen helteissä käydyt MM-katsastukset, jotka oli tarkoitus toteuttaa minimipanoksin. Noh, tarkoitus oli ja meni, talkooväkeä oli lähes tuplavahvistus suunniteltuun ja palvelutkin tuppasivat paisumaan. "Hyvää yritettiin, mut priimaa pukkas tulemaan" oli jo aika lähellä niissä karkeloissa. :)

Jos vuotta katsoo taaksepäin urheilijan silmin, mieleenpainuvia kohokohtia ovat olleet monet yhteiset kisamatkat, suurviestit, leirit, yhteisharjoitukset ja seuran itse järjestämät kilpailut.
Talvella seuramme hiihtosuunnistuksen kestomenestyjät niittivät jälleen mainetta ja mitaleja, Tapio Peippo saavutti veteraanien MM-kullan Virossa "täydellisellä suorituksella", mikä on melkoisen harvinaista suunnistuksessa. Lisäksi 14-sarjalaiset Pohjamo & Korhonen napsivat mitaleja uuden lajivaltauksen pyöräsuunnistuksen parista. Ilahduttavaa oli nähdä myös tasonnostoa mm. suunnistuksen SM-sprintissä.

Toivottavasti kulunut kausi on ollut suunnistajille paljon muutakin, kuin mitalien hamuamista tai talkoita. Toivon, että vuosi 2016 on sisältänyt aikaa nauttia luonnosta, löytämisen iloa, onnistumisen elämyksiä, hikipisaroita ja yhdessä tekemisen tunnetta. Näitä samoja elementtejä toivotan myös tulevalle vuodelle!

Ainutlaatuisia elämyksiä: Jukolan alla luotsattavana oli Shanghain joukkue.
Itselleni suunnistus on ollut ja tulee olemaan tärkeä harrastus ja mielenkiinnon kohde. Elämänpolun ollessa murrosvaiheessa on aika jättää puheenjohtajuus ja keskittyä kasvattamaan uusia vikkeliä pieniä jalkoja näille suunnistajan askelmerkeille.



sunnuntai 14. elokuuta 2016

Suunnistusripari Kuortaneella



Voin sanoa tehneeni onnistuneen valinnan siinä, että ilmoittauduin pari vuotta sitten Kuortaneelle suunnistusriparille. Idea tuli, kun sain tietää, että eräs kaveri olisi lähdössä kyseiselle leirille. Innoissani odotin riparia kevääseen saakka, kunnes seurakuntaan tutustuminen ja ennakkotehtävät alkoivat todella painaa päälle. Jollain tavalla sain kuitenkin ennakkojakson suoritettua hiukan ennen kesäloman alkua ja näin jäätiin taas odottamaan itse leiriä!
Leiri alkoi ja tuntui vähän epätodelliselta, kuinka nopeasti aika oli kulunut. Ensimmäisenä päivänä sain saman tien tutustua uusiin ihmisiin, eikä enää illalla jännittänytkään niin paljoa kuin ennen leirin alkua. Päivien ohjelmat olivat usein samantyylisiä, riippuen tietysti oliko harjoituksia yksi vai kaksi. Harjoituksiin kuului suunnistusta, lihaskuntoa, jalkapalloa ja pitkä lenkki. Sunnuntaina levättiin, joten silloin ohjelma oli rennompi ja pidettiin harjoittelustakin lepopäivä. Unohtamatta sunnuntaina ollutta ensimmäistä kauppareissua, taisivat olla riparin kohokohtia!
Harjoitusten lisäksi päiviin kuului jumis, sessioita eli oppitunteja, hartauksia, iltaohjelma ja joinain päivinä ylläreitä. Ryhmän yhteishenki parani koko ajan. Esimerkiksi retkipäivä, iltaohjelmat ja saunailta kohottivat yhteishenkeä. Isoset huolehtivat iltaohjelmien suunnittelusta, sekä toteutuksesta ja minusta tuntuu että kaikkien mielestä ne paranivat loppua kohti, kun ryhmä tuli tutuksi.
Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka mukavaa oppitunneilla oli. Aiheista keskusteltiin paljon, eikä joka päivä tarvinnut istua neljää tuntia kuuntelemassa opetusta, kun tuntien määrä vaihteli kahdesta neljään. Aurinkoisina päivinä pääsimme ulos ja joskus saimme tehdä lyhyitä näytelmiä yms!
Jos leirin aluksi tuntui, että kymmenen päivää on pitkä aika, muuttui mielipide asiaan viimeistään viimeisenä iltana. Päivät olivat kuluneet niin nopeasti, etten enää ees muista mitä kaikkea niiden aikana oli kerennyt tapahtumaan. Viimeisenä iltana oli kaikilla todella haikea olo, kun alkoi miettimään, että seuraavana aamuna olisi edessä yksi elämän isoista tapahtumista. Taisi lähes jokainen itkeä siinä jonkun kyyneleen, mutta isoset muistuttivat että vielä on viimeinen yö jäljellä. ;)
Kokonaisuutena riparista jäi tosi hyvä fiilis. Päällimmäisenä mielessä on tero & antero ja viinirypäleet, myös uudet ja vanhat kaverit, joita on kova ikävä!
Neea

lauantai 28. toukokuuta 2016

10mila 2016 Falunissa



Pari viikkoa sitten perjantaina 13.5. Kaakon suunnistajien yhteiskyyti starttasi kohti Turun satamaa. Mukana oli yksi nuortenjoukkue, jossa oli SK Vuoksen ja Raja Karjalan-Suunnistajia, ja kolme naisten- ja kolme miesten joukkuetta, joissa juoksijoita oli SK Vuoksesta, Lappeen Riennosta, Joutsenon Kullervosta, Raja Karjalan- Suunnistajista ja Luumäen Rastista. Naistenviestin kolmas joukkue koostui SK Vuoksesta ja Navista ja kolmas miesten joukkue koostui vain Korven Honkalaisista ja muutamasta SK Vuoksen veteraanista. Helsingin ruuhkasta huolimatta, matka taittui rattoisasti nukkuen tai jutustellen kaverin kanssa. Bussimatkan aikana pidettiin pari tiukalla aikataululla järjestettyä ruokataukoa, vaikka aikataulu oli tiukka ehtivät hitaimmatkin syöjät linja-autoon.
Satamassa perjantai 13. meinasi toteutua, sillä huonekorttien jaossa yhden huonekortti puuttui, mutta onneksi Ville sai asian järjestettyä ja kaikki pääsivät laivan kyytiin eikä kenenkään tarvinnut jäädä satamaan. Onneksemme muita tapaturmia ei sattunut, vaikka oli perjantaina 13. päivä.
Nuorten lähtö.
Lauantaina laivasta päästyämme meillä oli n. 3 tunnin ajomatka Faluniin, jossa kilpailut sijaitsivat. Ajomatkan aikana moni nukkui tai katseli maisemia.
Perille päästyämme kaikki lähtivät omiin majoituksiin, eli Korven Honka omaan telttamajoitukseen ja muut sisälle lattiamajoitukseen.

Pian starttasikin nuorten viesti, jossa hienon aloituksen teki Neea Pohjamo, hyvän toisen osuuden juoksi Essi Korhonen, todella hyvän kolmannen osuuden juoksivat Pyry Eskelinen ja Eeka Husu ja komean ankkuriosuuden veti Eetu Korhonen tuoden joukkueen maaliin tuloksella  105.

Myös naisten ja miesten yhteisjoukkueilla meni todella hyvin, siellä tehtiin hyviä reitinvalintoja, valittiin oikeat letkat ja juoksu kulki vielä mäkisen nousun K-pisteelle jälkeenkin, muualla Falunin mäkisessä maastossa. Yhteisjoukkueet sijoittuivat seuraavanlaisesti: Naisten ykkösjoukkue tuli maaliin tuloksella 102, naisten kakkosjoukkue oli 275 ja Vuoksen ja Navin joukkue oli 121. Miesten ykkösjoukkue oli 87 ja miesten kakkosjoukkue oli 223. Korven Hongan joukkue jouduttiin ikävä kyllä hylkäämään, sillä viimeisen osuuden juoksija joutui lyhentämään rataansa, jotta bussi ehtisi laivaan.

Nuorten joukkueen juoksijat. Kun oma viesti oli ohi jäi aikaa tutustua Kisakeskukseen ympäristöön, kuten kuvasta näkyy Eetu ja Eeka löysivät kisakeskuksen leikkipuiston.
Maanantai aamusta väsynyt, mutta iloinen porukka lähti Helsingin satamasta kohti kotia. Ensi vuonna uudestaan.

T. Essi

maanantai 16. toukokuuta 2016

Seuratoiminnan kuulumisia kesäkauden alkutaipaleella



Blogirintamalla on viime aikoina ollut hiljaista, mutta tämä ei suinkaan ole johtunut laiskoista liikkeistä, vaan jopa pienoisesta kiireestä tapahtumarikkaan kevään ansiosta. Kesäsuunnistuskausi on pyörinyt noin kuukauden verran ja toimintaa on ollut moneen lähtöön ja monenlaiseen makuun. Hippo-suunnistuskoulu, Vuoksirastit, fysiikkatreenit, taitoharjoitukset, tiivis kevään kilpailukalenteri, World Orienteering Day, koulukäynnit, akatemian aamutreenit, hiihtosuunnistuksen EM-kisojen järjestelyt ja kevään leirit ovat täyttäneet seuralaisten kalentereita enemmän tai vähemmän. Seuran nettisivuilta löytyy ajantasaista tietoa kaikista seuran harjoituksista ja kesän kilpailuista. Suosittelen kurkkaamaan!
Tulevana kesänä SK Vuoksi järjestää aikuisten MM-katsastukset juhannuksena perjantaina Kaakkolammen ja sunnuntaina Muuramäen maastoissa. Eukkorastit pidetään Kaakkolammella lauantaina 6.8 ja alueen nuorten rastiviesti 16.8. (paikka vielä avoinna). Kesäkisojen jälkeen katseet siirretään tiukasti kohti talvea ja hiihtosuunnistuksen arvokisapakettia. 6.-12.2.2017 kannattaa merkata kalenteriin. Kyseessä on suuret kansainväliset kisat, joita kannattaa ehdottomasti tulla seuraamaan ja kannustamaan SK Vuoksen huippu-urheilijoita mitalikantaan! Toisaalta kyseessä on myös suuri talkootyön ponnistus, jonka tulojen avulla pystymme taas turvaamaan seuran perustoiminnan ja nuorten urheilun tukemisen useammaksi vuodeksi.
Ja takaisin seuratoimintaan… Elokuussa 2015 Etelä-Karjalan seurojen yhteinen seuratyöntekijä Ville Saikko aloitti toimessaan. Villen panos seurojen yhteistyön tiivistämisessä, harjoitusten kalenteroinnissa ja esim. taitoharjoitusten teossa on ollut arvokasta.  Alusta asti Villen työkuvaa suunniteltaessa on pyritty siihen, että Villeä ei palkata tekemään normaalia seuratyötä, vaan tuottamaan lisää toimintaa ja tässä olemme kohtuullisen hyvin onnistuneetkin. Toimintaa on! Suunnistus on harrastettavana lajina hyvin työläs; karttojen teko, harjoitusten laadinta, rastien vienti ja haku jne. vaatii paljon talkootyöresursseja ja alueen seurojen pystyessä hyödyntämään toisiaan, tekemisen taso on parantunut ja ihmiset on saatu ohjattua samaan aikaan samaan paikkaan entistä tehokkaammin. Yhteisillä leireillä tekemiseen on tullut yksi vaihde lisää, kun naapuriseuralainen on hiillostanut niskassa. Yksi osoitus yhteistyön tiivistymisestä on myös vastikää käydyn 10milan seurojen yhteinen reissu ja yhteisjoukkueet. Etenkin nuorille tarjolla oli hieno uusi kokemus suunnistuksen parissa. Seuratyöntekijän jatkorahoituspäätös saatiin OKM:ltä huhtikuun lopussa ja 15 000 € tuki mahdollistaa Villen palkkauksen jatkumisen vuoden loppuun asti. Aika näyttää, pystyvätkö seurat jatkossa enää ilman tukea seuratyöntekijää palkkaamaan.
Huhtikuun loppuun mennessä SK Vuoksi ja Joutsenon Kullervo ottivat ison askeleen eteenpäin seurayhteistyön saralla hieman toisenlaisissa merkeissä, kun hakupaperit vuoden 2019 ja 2020 Leimaus-leirin järjestämistä varten jätettiin Suomen Suunnistusliiton toimistoon. Kesän lopulla selviää, saavatko seurat järjestettäväkseen aivan uudenlaisen haasteen. Leimaus-leirin keskiöksi on kaavailtu Ukonniemen liikuntapaikkakeskittymää ja majoituspalveluita. Puitteet siellä ovat erinomaisen hyvät, joten toiveet ovat leirin suhteen korkealla.
Kesä hujahtaa aina nopeasti. Nauti siitä NYT, vaikka suunnistuksen parissa! ;)
Terveisin,
Anni, pj

lauantai 19. joulukuuta 2015

Menevää hisua Ylläksellä


SK Vuoksen perinteisen hiihtosuunnistus- ja hiihtoleirin päättymisestä on kulunut jo viikon verran aikaa, joten raportti leiristä on valmistunut, vaikka kynä ei kuulemma vieläkään meinannut pysyä kädessä rasituksesta johtuen…
Pimeän laskeuduttua sateen raikastamalle Imatralle torstaina 3.12, vajaa kymmenen hengen iskujoukko kokoontui Vuoksen Kumin pihalle tarkoituksenaan siirtyä lumen perässä vajaa 1000 kilometriä pohjoiseen. Porukka täydentyi vielä Ruokolahdelta ja Juvalta. Lisäksi yksi autokunta veteli jo hirsiä Oulussa, muun porukan saapuessa välimajoitukseen hieman ennen puoltayötä.
Aamiaisen jälkeen matka jatkui ja samalla lumen määrä pientareella lisääntyi pikku hiljaa päämäärän lähestyessä. Kaikille uusi majoituspaikka Ylläsjärveltä löytyi etulinjalta ensimmäisellä yrityksellä, osa porukasta kävi tarkastamassa hieman isompien huviloiden pihat samalla innostuen turhaan majoituksen tasosta, mutta eipä meille varatuissa huoneistoissakaan ollut mitään valittamista. Parvella ainakin oli hyvin lämmintä koko viikon ajan. Perjantain ohjelmassa oli vain tutustumista hiihtoliikkeisiin ladulla, jonka jälkeen olikin mukava asettua Jussin lihapatojen ääreen saunan raikastamana.

Lauantaina ja sunnuntaina osa leiriläisistä osallistui perinteiseen kotimaisen hiihtosuunnistuskauden avaukseen, Ensilumen Rasteihin. Alueella kilpailtaan edeltävillä viikoilla myös hiihtosuunnistuksen Maailman Cup -kilpailut, joissa myös leirillä olleet Liisa ja Roosa kävivät jo avaamassa kautensa. Kisat olivat lähinnä harjoitusta, mutta yleensä se harjoitusfiilis unohtuu heti kun laittaa numerolapun rintaan (reiteen). Hyviä suorituksia nähtiin paljon.
Viivalla pysyminen vaati tarkkuutta.
Täten vasta maanantaina päästiin koko porukan osalta kunnolla harjoittelun pariin, vaikka tosin poikien sunnuntai-illan palauttelulenkki lipsahtikin Ylläksen huipulle. Maisemat eivät kuulemma olleet pimeässä näkemisen arvoisia. Aamupäivällä tehtiin ”noin viiden kilsan viivahisu”, joka osoittautui tuplasti suunniteltua pidemmäksi. Tavoiteajoissa kuitenkin pysyttiin, vaikka osa urastosta olikin aiempien päivien pienten lumisateiden kuorruttama. Ocadia ja tulostinta ei ollut tietenkään käytössä, viivat syntyivät jännetuppitulehduksen uhkallakin perinteisesti punakynän avulla.

Tiistain pääharjoituksena oli se leirin ehkä odotetuin harjoitus, ”alamäkivedot”.  Neljä laskua, mutta myös neljä nousua. Ylläksen rinteet olivat yhtä vauhdikkaita kuten aina, mutta lopun loivemmalla pätkällä tiheä uraverkosto laittoi myös pääkopan tiukille, eikä virheiltäkään vältytty. Välinerikkojakaan ei tapahtunut, vaikka Veeti taisikin kokeilla välineiden kestävyyttä useamman kaatumisen voimalla.

Alamäen laskuasento on hiottu huippuunsa.
Huomionarvoista oli ”kesämies” Miikan ketterä esiintyminen urastolla. Juomavyö oli jätetty lisäpainoksi, jotta vauhti ei lopu kesken myöskään tasaisemmalla pätkällä… Illalla vielä osa porukasta uskaltautui pimeässä urastolle tekemään hyviä taitoharjoituksia ja taisi hurjin hisustaja käydä vielä keskiviikkonakin uuden lumisateen peittämillä urilla vääntämässä 13 kilometrin radan läpi lamppu päässä.

Leirin viimeisenä päivänä, joka tällä(kin) kertaa oli torstai, on perinteisesti tehty vain yksi harjoitus: pitkä hiihto. Sopivat hiihtoporukat sovittiin jo edeltävinä päivinä, ja ensimmäiset hiihtäjät painelivat ladulle ledien valossa jo seitsemän aikoihin. Tämä kahden hengen ryhmä saikin nauttia loistavista olosuhteista ihan rauhassa ensimmäiset kolme tuntia, kunnes vastaan tuli ensimmäinen hiihtäjä. Vähän vetoapua tuli Petteriltä, joka (neljällä jalalla) ravasi poikkeuksellisesti letkan kärjessä ainakin viiden kilometrin ajan. Hiihtoporukat saapuivat omaan tahtiin takaisin majoitukseen saatuaan tavoitteensa täyteen. Nämä tavoitteet eivät olleet ihan mitään pikkulenkkejä, sillä ”lyhyin lenkki” oli reilut 50 km ja viimeinenkin hiihtäjä tajusi poistua ladulta 100 kilometrin tultua täyteen. Tällä kertaa tytöt sisällyttivät Ylläksen huiputuksen lenkkiinsä, Miika sen sijaan päätti harjoituksensa parinkympin tasuriin (sisältäen Isomettän nousun) ladulla tapahtuneen suksirikon vuoksi. Lisätietoja tästä tapauksesta voi kysellä suoraan asianosaiselta. Palautuminen hoidettiin pitsoilla ja siivouksella, sillä jo aikaisin perjantai-aamuna autot sulatettiin ja matka kohti etelää alkoi. Matkalla tehtiin pieni pysähdys vieraan valtion maaperällä, mutta kotimaahan paluu sujui ilman suurempia rajatarkastuksia.

Leiri oli erittäin onnistunut ja olosuhteet täyttä priimaa. Leirin hiihtokuninkaaksi kruunattiin Lauri miehekkäällä reilusti yli 400 kilometrin saldolla, Veeti sen sijaan pokkasi palkinnon punnerrushaasteesta. Etelä-Karjalassa hiihto-olosuhteet ovat tällä hetkellä heikot, mutta viikon mittaisella lumileirillä saatiin kyllä nauttia hiihdon parhaista puolista koko rahan edestä. Lopuksi vielä isot kiitokset ruokahuollon onnistumisesta Jussille!


Rauhallista Joulunaikaa toivottelee,
Ville S