sunnuntai 14. elokuuta 2016

Suunnistusripari Kuortaneella



Voin sanoa tehneeni onnistuneen valinnan siinä, että ilmoittauduin pari vuotta sitten Kuortaneelle suunnistusriparille. Idea tuli, kun sain tietää, että eräs kaveri olisi lähdössä kyseiselle leirille. Innoissani odotin riparia kevääseen saakka, kunnes seurakuntaan tutustuminen ja ennakkotehtävät alkoivat todella painaa päälle. Jollain tavalla sain kuitenkin ennakkojakson suoritettua hiukan ennen kesäloman alkua ja näin jäätiin taas odottamaan itse leiriä!
Leiri alkoi ja tuntui vähän epätodelliselta, kuinka nopeasti aika oli kulunut. Ensimmäisenä päivänä sain saman tien tutustua uusiin ihmisiin, eikä enää illalla jännittänytkään niin paljoa kuin ennen leirin alkua. Päivien ohjelmat olivat usein samantyylisiä, riippuen tietysti oliko harjoituksia yksi vai kaksi. Harjoituksiin kuului suunnistusta, lihaskuntoa, jalkapalloa ja pitkä lenkki. Sunnuntaina levättiin, joten silloin ohjelma oli rennompi ja pidettiin harjoittelustakin lepopäivä. Unohtamatta sunnuntaina ollutta ensimmäistä kauppareissua, taisivat olla riparin kohokohtia!
Harjoitusten lisäksi päiviin kuului jumis, sessioita eli oppitunteja, hartauksia, iltaohjelma ja joinain päivinä ylläreitä. Ryhmän yhteishenki parani koko ajan. Esimerkiksi retkipäivä, iltaohjelmat ja saunailta kohottivat yhteishenkeä. Isoset huolehtivat iltaohjelmien suunnittelusta, sekä toteutuksesta ja minusta tuntuu että kaikkien mielestä ne paranivat loppua kohti, kun ryhmä tuli tutuksi.
Olin positiivisesti yllättynyt, kuinka mukavaa oppitunneilla oli. Aiheista keskusteltiin paljon, eikä joka päivä tarvinnut istua neljää tuntia kuuntelemassa opetusta, kun tuntien määrä vaihteli kahdesta neljään. Aurinkoisina päivinä pääsimme ulos ja joskus saimme tehdä lyhyitä näytelmiä yms!
Jos leirin aluksi tuntui, että kymmenen päivää on pitkä aika, muuttui mielipide asiaan viimeistään viimeisenä iltana. Päivät olivat kuluneet niin nopeasti, etten enää ees muista mitä kaikkea niiden aikana oli kerennyt tapahtumaan. Viimeisenä iltana oli kaikilla todella haikea olo, kun alkoi miettimään, että seuraavana aamuna olisi edessä yksi elämän isoista tapahtumista. Taisi lähes jokainen itkeä siinä jonkun kyyneleen, mutta isoset muistuttivat että vielä on viimeinen yö jäljellä. ;)
Kokonaisuutena riparista jäi tosi hyvä fiilis. Päällimmäisenä mielessä on tero & antero ja viinirypäleet, myös uudet ja vanhat kaverit, joita on kova ikävä!
Neea

lauantai 28. toukokuuta 2016

10mila 2016 Falunissa



Pari viikkoa sitten perjantaina 13.5. Kaakon suunnistajien yhteiskyyti starttasi kohti Turun satamaa. Mukana oli yksi nuortenjoukkue, jossa oli SK Vuoksen ja Raja Karjalan-Suunnistajia, ja kolme naisten- ja kolme miesten joukkuetta, joissa juoksijoita oli SK Vuoksesta, Lappeen Riennosta, Joutsenon Kullervosta, Raja Karjalan- Suunnistajista ja Luumäen Rastista. Naistenviestin kolmas joukkue koostui SK Vuoksesta ja Navista ja kolmas miesten joukkue koostui vain Korven Honkalaisista ja muutamasta SK Vuoksen veteraanista. Helsingin ruuhkasta huolimatta, matka taittui rattoisasti nukkuen tai jutustellen kaverin kanssa. Bussimatkan aikana pidettiin pari tiukalla aikataululla järjestettyä ruokataukoa, vaikka aikataulu oli tiukka ehtivät hitaimmatkin syöjät linja-autoon.
Satamassa perjantai 13. meinasi toteutua, sillä huonekorttien jaossa yhden huonekortti puuttui, mutta onneksi Ville sai asian järjestettyä ja kaikki pääsivät laivan kyytiin eikä kenenkään tarvinnut jäädä satamaan. Onneksemme muita tapaturmia ei sattunut, vaikka oli perjantaina 13. päivä.
Nuorten lähtö.
Lauantaina laivasta päästyämme meillä oli n. 3 tunnin ajomatka Faluniin, jossa kilpailut sijaitsivat. Ajomatkan aikana moni nukkui tai katseli maisemia.
Perille päästyämme kaikki lähtivät omiin majoituksiin, eli Korven Honka omaan telttamajoitukseen ja muut sisälle lattiamajoitukseen.

Pian starttasikin nuorten viesti, jossa hienon aloituksen teki Neea Pohjamo, hyvän toisen osuuden juoksi Essi Korhonen, todella hyvän kolmannen osuuden juoksivat Pyry Eskelinen ja Eeka Husu ja komean ankkuriosuuden veti Eetu Korhonen tuoden joukkueen maaliin tuloksella  105.

Myös naisten ja miesten yhteisjoukkueilla meni todella hyvin, siellä tehtiin hyviä reitinvalintoja, valittiin oikeat letkat ja juoksu kulki vielä mäkisen nousun K-pisteelle jälkeenkin, muualla Falunin mäkisessä maastossa. Yhteisjoukkueet sijoittuivat seuraavanlaisesti: Naisten ykkösjoukkue tuli maaliin tuloksella 102, naisten kakkosjoukkue oli 275 ja Vuoksen ja Navin joukkue oli 121. Miesten ykkösjoukkue oli 87 ja miesten kakkosjoukkue oli 223. Korven Hongan joukkue jouduttiin ikävä kyllä hylkäämään, sillä viimeisen osuuden juoksija joutui lyhentämään rataansa, jotta bussi ehtisi laivaan.

Nuorten joukkueen juoksijat. Kun oma viesti oli ohi jäi aikaa tutustua Kisakeskukseen ympäristöön, kuten kuvasta näkyy Eetu ja Eeka löysivät kisakeskuksen leikkipuiston.
Maanantai aamusta väsynyt, mutta iloinen porukka lähti Helsingin satamasta kohti kotia. Ensi vuonna uudestaan.

T. Essi

maanantai 16. toukokuuta 2016

Seuratoiminnan kuulumisia kesäkauden alkutaipaleella



Blogirintamalla on viime aikoina ollut hiljaista, mutta tämä ei suinkaan ole johtunut laiskoista liikkeistä, vaan jopa pienoisesta kiireestä tapahtumarikkaan kevään ansiosta. Kesäsuunnistuskausi on pyörinyt noin kuukauden verran ja toimintaa on ollut moneen lähtöön ja monenlaiseen makuun. Hippo-suunnistuskoulu, Vuoksirastit, fysiikkatreenit, taitoharjoitukset, tiivis kevään kilpailukalenteri, World Orienteering Day, koulukäynnit, akatemian aamutreenit, hiihtosuunnistuksen EM-kisojen järjestelyt ja kevään leirit ovat täyttäneet seuralaisten kalentereita enemmän tai vähemmän. Seuran nettisivuilta löytyy ajantasaista tietoa kaikista seuran harjoituksista ja kesän kilpailuista. Suosittelen kurkkaamaan!
Tulevana kesänä SK Vuoksi järjestää aikuisten MM-katsastukset juhannuksena perjantaina Kaakkolammen ja sunnuntaina Muuramäen maastoissa. Eukkorastit pidetään Kaakkolammella lauantaina 6.8 ja alueen nuorten rastiviesti 16.8. (paikka vielä avoinna). Kesäkisojen jälkeen katseet siirretään tiukasti kohti talvea ja hiihtosuunnistuksen arvokisapakettia. 6.-12.2.2017 kannattaa merkata kalenteriin. Kyseessä on suuret kansainväliset kisat, joita kannattaa ehdottomasti tulla seuraamaan ja kannustamaan SK Vuoksen huippu-urheilijoita mitalikantaan! Toisaalta kyseessä on myös suuri talkootyön ponnistus, jonka tulojen avulla pystymme taas turvaamaan seuran perustoiminnan ja nuorten urheilun tukemisen useammaksi vuodeksi.
Ja takaisin seuratoimintaan… Elokuussa 2015 Etelä-Karjalan seurojen yhteinen seuratyöntekijä Ville Saikko aloitti toimessaan. Villen panos seurojen yhteistyön tiivistämisessä, harjoitusten kalenteroinnissa ja esim. taitoharjoitusten teossa on ollut arvokasta.  Alusta asti Villen työkuvaa suunniteltaessa on pyritty siihen, että Villeä ei palkata tekemään normaalia seuratyötä, vaan tuottamaan lisää toimintaa ja tässä olemme kohtuullisen hyvin onnistuneetkin. Toimintaa on! Suunnistus on harrastettavana lajina hyvin työläs; karttojen teko, harjoitusten laadinta, rastien vienti ja haku jne. vaatii paljon talkootyöresursseja ja alueen seurojen pystyessä hyödyntämään toisiaan, tekemisen taso on parantunut ja ihmiset on saatu ohjattua samaan aikaan samaan paikkaan entistä tehokkaammin. Yhteisillä leireillä tekemiseen on tullut yksi vaihde lisää, kun naapuriseuralainen on hiillostanut niskassa. Yksi osoitus yhteistyön tiivistymisestä on myös vastikää käydyn 10milan seurojen yhteinen reissu ja yhteisjoukkueet. Etenkin nuorille tarjolla oli hieno uusi kokemus suunnistuksen parissa. Seuratyöntekijän jatkorahoituspäätös saatiin OKM:ltä huhtikuun lopussa ja 15 000 € tuki mahdollistaa Villen palkkauksen jatkumisen vuoden loppuun asti. Aika näyttää, pystyvätkö seurat jatkossa enää ilman tukea seuratyöntekijää palkkaamaan.
Huhtikuun loppuun mennessä SK Vuoksi ja Joutsenon Kullervo ottivat ison askeleen eteenpäin seurayhteistyön saralla hieman toisenlaisissa merkeissä, kun hakupaperit vuoden 2019 ja 2020 Leimaus-leirin järjestämistä varten jätettiin Suomen Suunnistusliiton toimistoon. Kesän lopulla selviää, saavatko seurat järjestettäväkseen aivan uudenlaisen haasteen. Leimaus-leirin keskiöksi on kaavailtu Ukonniemen liikuntapaikkakeskittymää ja majoituspalveluita. Puitteet siellä ovat erinomaisen hyvät, joten toiveet ovat leirin suhteen korkealla.
Kesä hujahtaa aina nopeasti. Nauti siitä NYT, vaikka suunnistuksen parissa! ;)
Terveisin,
Anni, pj

lauantai 19. joulukuuta 2015

Menevää hisua Ylläksellä


SK Vuoksen perinteisen hiihtosuunnistus- ja hiihtoleirin päättymisestä on kulunut jo viikon verran aikaa, joten raportti leiristä on valmistunut, vaikka kynä ei kuulemma vieläkään meinannut pysyä kädessä rasituksesta johtuen…
Pimeän laskeuduttua sateen raikastamalle Imatralle torstaina 3.12, vajaa kymmenen hengen iskujoukko kokoontui Vuoksen Kumin pihalle tarkoituksenaan siirtyä lumen perässä vajaa 1000 kilometriä pohjoiseen. Porukka täydentyi vielä Ruokolahdelta ja Juvalta. Lisäksi yksi autokunta veteli jo hirsiä Oulussa, muun porukan saapuessa välimajoitukseen hieman ennen puoltayötä.
Aamiaisen jälkeen matka jatkui ja samalla lumen määrä pientareella lisääntyi pikku hiljaa päämäärän lähestyessä. Kaikille uusi majoituspaikka Ylläsjärveltä löytyi etulinjalta ensimmäisellä yrityksellä, osa porukasta kävi tarkastamassa hieman isompien huviloiden pihat samalla innostuen turhaan majoituksen tasosta, mutta eipä meille varatuissa huoneistoissakaan ollut mitään valittamista. Parvella ainakin oli hyvin lämmintä koko viikon ajan. Perjantain ohjelmassa oli vain tutustumista hiihtoliikkeisiin ladulla, jonka jälkeen olikin mukava asettua Jussin lihapatojen ääreen saunan raikastamana.

Lauantaina ja sunnuntaina osa leiriläisistä osallistui perinteiseen kotimaisen hiihtosuunnistuskauden avaukseen, Ensilumen Rasteihin. Alueella kilpailtaan edeltävillä viikoilla myös hiihtosuunnistuksen Maailman Cup -kilpailut, joissa myös leirillä olleet Liisa ja Roosa kävivät jo avaamassa kautensa. Kisat olivat lähinnä harjoitusta, mutta yleensä se harjoitusfiilis unohtuu heti kun laittaa numerolapun rintaan (reiteen). Hyviä suorituksia nähtiin paljon.
Viivalla pysyminen vaati tarkkuutta.
Täten vasta maanantaina päästiin koko porukan osalta kunnolla harjoittelun pariin, vaikka tosin poikien sunnuntai-illan palauttelulenkki lipsahtikin Ylläksen huipulle. Maisemat eivät kuulemma olleet pimeässä näkemisen arvoisia. Aamupäivällä tehtiin ”noin viiden kilsan viivahisu”, joka osoittautui tuplasti suunniteltua pidemmäksi. Tavoiteajoissa kuitenkin pysyttiin, vaikka osa urastosta olikin aiempien päivien pienten lumisateiden kuorruttama. Ocadia ja tulostinta ei ollut tietenkään käytössä, viivat syntyivät jännetuppitulehduksen uhkallakin perinteisesti punakynän avulla.

Tiistain pääharjoituksena oli se leirin ehkä odotetuin harjoitus, ”alamäkivedot”.  Neljä laskua, mutta myös neljä nousua. Ylläksen rinteet olivat yhtä vauhdikkaita kuten aina, mutta lopun loivemmalla pätkällä tiheä uraverkosto laittoi myös pääkopan tiukille, eikä virheiltäkään vältytty. Välinerikkojakaan ei tapahtunut, vaikka Veeti taisikin kokeilla välineiden kestävyyttä useamman kaatumisen voimalla.

Alamäen laskuasento on hiottu huippuunsa.
Huomionarvoista oli ”kesämies” Miikan ketterä esiintyminen urastolla. Juomavyö oli jätetty lisäpainoksi, jotta vauhti ei lopu kesken myöskään tasaisemmalla pätkällä… Illalla vielä osa porukasta uskaltautui pimeässä urastolle tekemään hyviä taitoharjoituksia ja taisi hurjin hisustaja käydä vielä keskiviikkonakin uuden lumisateen peittämillä urilla vääntämässä 13 kilometrin radan läpi lamppu päässä.

Leirin viimeisenä päivänä, joka tällä(kin) kertaa oli torstai, on perinteisesti tehty vain yksi harjoitus: pitkä hiihto. Sopivat hiihtoporukat sovittiin jo edeltävinä päivinä, ja ensimmäiset hiihtäjät painelivat ladulle ledien valossa jo seitsemän aikoihin. Tämä kahden hengen ryhmä saikin nauttia loistavista olosuhteista ihan rauhassa ensimmäiset kolme tuntia, kunnes vastaan tuli ensimmäinen hiihtäjä. Vähän vetoapua tuli Petteriltä, joka (neljällä jalalla) ravasi poikkeuksellisesti letkan kärjessä ainakin viiden kilometrin ajan. Hiihtoporukat saapuivat omaan tahtiin takaisin majoitukseen saatuaan tavoitteensa täyteen. Nämä tavoitteet eivät olleet ihan mitään pikkulenkkejä, sillä ”lyhyin lenkki” oli reilut 50 km ja viimeinenkin hiihtäjä tajusi poistua ladulta 100 kilometrin tultua täyteen. Tällä kertaa tytöt sisällyttivät Ylläksen huiputuksen lenkkiinsä, Miika sen sijaan päätti harjoituksensa parinkympin tasuriin (sisältäen Isomettän nousun) ladulla tapahtuneen suksirikon vuoksi. Lisätietoja tästä tapauksesta voi kysellä suoraan asianosaiselta. Palautuminen hoidettiin pitsoilla ja siivouksella, sillä jo aikaisin perjantai-aamuna autot sulatettiin ja matka kohti etelää alkoi. Matkalla tehtiin pieni pysähdys vieraan valtion maaperällä, mutta kotimaahan paluu sujui ilman suurempia rajatarkastuksia.

Leiri oli erittäin onnistunut ja olosuhteet täyttä priimaa. Leirin hiihtokuninkaaksi kruunattiin Lauri miehekkäällä reilusti yli 400 kilometrin saldolla, Veeti sen sijaan pokkasi palkinnon punnerrushaasteesta. Etelä-Karjalassa hiihto-olosuhteet ovat tällä hetkellä heikot, mutta viikon mittaisella lumileirillä saatiin kyllä nauttia hiihdon parhaista puolista koko rahan edestä. Lopuksi vielä isot kiitokset ruokahuollon onnistumisesta Jussille!


Rauhallista Joulunaikaa toivottelee,
Ville S

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kotron askelmerkit WCupin avaukseen



Hiihtosuunnistuksen maailmancup käynnistetään tulevana perjantaina Ylläksen maisemissa. Marraskuun aikaisesta ajankohdasta huolimatta olosuhteet näyttäisivät olevan turvattu parin viime viikon lumisateiden ansiosta. SK Vuoksesta mukana ovat Marjut Turunen ja Tuomas Kotro. Lisäksi Roosa Similä ja Liisa Nenonen pääsevät kokeilemaan vauhtiaan aikuisten kisoihin kansallisesta ryhmästä.
Tykkilumiladut ovat olleet avainasemassa.
Marraskuussa kuntoa on siis vielä hiottu kohti kuunvaihteen Ylläksen rupeamaa. Etelä-Suomen musta maa ajoi viikolla 45 monet maajoukkuehiihtosuunnistajat omatoimiselle leirille Rovaniemelle, mukaanlukien allekirjoittaneen.
Sauvarinteessä haettiin kovuutta - ja happoja.

Tievan urastolla sai kartanluku- ja urahiihtotuntumaa!
Rovaniemellä oli tuolloin huippukunnossa oleva ensilumenlatu, joten leirin pääpaino olikin hiihtotuntuman hakeminen lumella. Omalta osaltani leiri kesti 9 päivää sunnuntaista 1.11. maanantaihin 9.11. Pääharjoituksina leirillä tein maanantaina VK1 hiihtämällä 8x8min /3min, keskiviikkona MK sauvarinne 6x4min /6min sekä lauantaina hiihto kisavauhdilla 9x4min /3min. Rovaniemeltä suuntasin Lappeenrantaan ja hetkeksi myös koulunpenkille. Onneksi myös Imatralla oli ensilumenlatu avattu sillä välin!

21. marraskuuta moni hiihtosuunnistaja testasi vauhtiaan maastohiihdon Suomen Cupissa Rovaniemellä, niin myös minä. Hiihtokisa viikkoa ennen Ylläksen kisoja toimi hyvänä karstan polttona. Täytyy sanoa, että tuli kyllä itselleni ihan tarpeeseen. Sen verran oli meno kylmää vielä ladulla.
Rovaniemeltä suuntasimme Saariselälle koko maajoukkueen voimin. Ryhmä Urpalainen loihti meille loistavan harjoitusurastoston Tievatuvan  maastoon. Focus oli täten teknisissä karttatreeneissä ja lajituntuman viimeistelyssä.
Tänään siirryimme Ylläkselle. Huomenna on vuorossa vielä suksien testausta, sekä model event. Perjantaina päästään vihdoin itse hauskuuden pariin!
-Kotro
Kisoja voi seurata osoitteista
http://ensilumenrastit.fi/2015/
http://www.kestavyysurheilu.fi
http://orienteering.org/time-schedule-for-skio-world-cup-opening-round/

perjantai 23. lokakuuta 2015

Dark-O parisprintti 22.10.2015 osa 1. Fear of the Dark?



Kuutostien Kupin finaalien jälkeen moni yösuunnistaja koki “valopäätyhjiön” aiheuttamaa ahdistusta. Tätä ahdistusta lievittämään ladattiin kasaan Dark-O parisprintti muutamalla puhelulla. Ilmoitusta nettiin sekä sosiaaliseen mediaan ja kas kummaa, 40 hyvällä tavalla hullua valopäätä ilmoittautui heti mukaan. Ja kuinkas sitten kävikään…
Ilmoittautuneiden joukosta etukäteen ennakkosuosikiksi kohosi Mikko Raution ja Teppo Pellisen muodostama SK Punatähti. Olihan parivaljakko niittänyt mainetta ja heinää menneinä vuosina ympäri Etelä-Karjalan. Onhan mystinen metsätyömies Teppo valopäiden aateliaa, mitä yösuunnistukseen tulee. Kovimmiksi haastajiksi odotettiin Team AapoMiikaa sekä miehistön vaihdoksen juuri ennen starttia kokenutta Team Similää. Lauri joutui vaihtamaan ”hulivili” Simon legendaariseen Pappa Similään ja kuten tulokset kertovat, vaihto onnistui.
Muista joukkueista nostettakoon esiin nuoriso-osaston Team Peetu. Eetun ja Pyryn muodosta H14 tiimi pokkasikin kunniakkaan 3. sijan juuri Team AapoMiikan valon edestä. Team Wyborowa aiheutti ihmetystä, koska joukkueen avausosuuden juoksija Justyna Miclowski muistutti erehdyttävästi ratamestari Jussia sekä tulospalvelun Mikkensiä. Toveri joukkuetoveri Juri Nenowski takasi kuitenkin tämän vuoden 1989 naisten moukariheiton Puolan mestarin henkilöllisyyden oikeellisuuden.  Mukana oli mukavasti isä-poika, äiti-poika ym. perheen sisäisiä tiimejä, sekä muita kaverijoukkueita. Mutta vain yksi puutui. Missä oli Mr. Tiurun Peto? Poissaoloselvityksen voi toimittaa kolmena kappaleena Villen S-postiin. Mukaan on liitettävä skannattu dokumentti, johon on käsin kirjoitettu 200 kertaa: ”en enää koskaan missaa Dark-O parisprinttiä”. Ei selityksiä. Ei. No No.

Kartta hajontakaavioineen.
”Kilpailu” eteni odotetusti SK Punatähden ja Team Similän komennossa. Lopussa Team Similä niisti Punatähdet vaivaisella kahdeksalla sekunnilla. Toisaalta SK Punatähden Mikon nähtiin metsässä lainaavan toverillisesti varalamppuaan sammuneelle Papalle, joten voittojoukkue on vahvasti kiitollisuudenvelassa seuraavissa koitoksissa.. Seuraava paini käytiin pronssista Team Peetun, Team Liljan ja Team AapoMiikan välillä. Junnu-Eetu veti loppukirissä pisimmän korren juuri ennen Aapoa ja Team Liljan ankkuri Sallaa.
Summa summarum, tapahtuma oli onnistunut hienoisesta syyssateesta huolimatta. Mukana oli HC suunnistajia, kuntoilijoita sekä junnuja. Konsepti on helppo toteuttaa pienellekin alueelle. Saa käyttää, mutta ei ole pakko. Ehkä rauhallisemmin eteneville voisi riittää neljä osuutta? Dark-O kakkosta odotellessa, näihin kuviin, näihin tunnelmiin…  -J-