sunnuntai 15. joulukuuta 2013

SK Vuokselaiset edustivat sinivalkoisissa Ylläksen maailmancupissa



Maailmancup kauden avaus Ylläksellä

Noni..nyt on maailmancup avattu Ylläksellä. Kisaviikkoon mahtui kaikenlaista tunteita nostattavaa tapahtumaa. Päällimmäisenä mieleen jäi avauskilpailu ja sen hylkääminen emittagien toimimattomuuden vuoksi. Odotukset sille, että maailmancupin avaus tapahtuu Suomessa olivat hieman korkeammalla, kuin mitä paikan päällä vastaan tuli. Pitää kuitenkin huomioida, että järjestysorganisaatio on pitkälti sama kuin millä ensilumen kisoja pyöritetään, jolloin ensilumen kisat ja maailmancup yhdessä ovat ehkä liikaa pienelle porukalle.

Avauspäivän keskimatka yhteislähdöllä olisi tuonut suomalaisittain sekä naisissa että miehissä useamman top 10 sijoituksen, ja joukossa olisi ollut muutama vuoksen värejä edustava. Kisan hylkääminen oli kuitenkin oikea päätös ainakin omasta puolesta puhuessani. Ja saatiinpahan seuraavalle päivälle uutuuttaan kiiltävät uudet emittagit, jotka ainakin loppuviikon toimivat ongelmitta.

Marjut Turunen virittää karttaa toiselle osuudelle.
Parisprintti sujui suomalaisittain varsin hyvin; Milka ja Staffan voittivat, mutta myös muut suomen joukkueet esittivät hyviä suorituksia, sekä kansallisen ryhmän joukkueet. Vuokselaisittain hyvää vauhtia väläyttelivät Simo, Lauri ja myös Anni;) Allekirjoittanut teki heti alkuun typerän virheen, mutta loppua kohden vauhti parani.

Pitkämatka oli vauhdikas yhteislähtökilpailu, jossa sattui ja tapahtui. Pitkänmatkan kisassa oli havaittavissa suomalaisittain pientä kolarointia, mutta myös pitkänmatkan luonne osoittautui merkitykselliseksi. Suksen vaihto ei ollut mahdollista, jolloin on harmillista myöntää, että jäimme suksella hieman muille maille.  Aikaerot kärkeen eivät olleet kovin suuria, mutta riittäviä kuitenkin.

Keskimatkan uusinta toteutettiin yhteislähdön sijaan väliaikalähdöllä ja perhoshajonnalla. Naisten osalta kisa näytti hieman miehiä paremmalta tuloksia katsellen, mutta myös meillä oli parannettavaa. Pakkanen alkoi jo väläyttelemään tuloaan, mikä voimakkaammin tuntui sprintin kilpailupäivänä.

Tuomas Kotro ja Ylläksen hulppeat maisemat.
Sprintissä alkoi jo näkymään viikon kisarupeama, ja se alkoi heijastumaan hiihtovauhtiin. Pakkasella oli myöt omat vaikutuksensa; tuntui aika nihkeältä ja muistoksi sai pieniä paleltumia. Ylläksellä viisi kilpailua perättäisinä päivinä, ja usealla oli pohjalla vielä Kiirunan kaksi kilpailua, jolloin seitsemän kisaa yhdeksään päivään on aika kova koitos heti alkukaudesta.

Maailmancupin avaus näytti, että oikeaan suuntaan olla menossa, mutta lumi- ja karttaharjoittelua tarvitaan vielä lisää. Joululomalla on hyvin aikaa treenata, niin vuoden vaihteen jälkeen palataan taas entistä vahvempina takaisin, kunhan lumiolosuhteet vakiintuisivat.

Tulokset voi käydä katsomassa ensilumenrastien sivujen kautta, jos niitä ei vielä tiedä;)

Ensilumenrastien tulossivu löytyy tämän linkin takaa:

http://ensilumenrastit.fi/results/

 

-Marjut

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Parhaat palkittiin Rastitreffeillä



Liisa ja maailmanmestari Mervi Pesu gaalaillassa.

Viime viikonloppuna, 15.-17.11, Silja Serenadella vietettiin Suomen Suunnistusliiton perinteistä palkitsemistilaisuutta Rastitreffejä. Laivan voi sanoa vilisseen suunnistuksen, pyöräsuunnistuksen ja hiihtosuunnistuksen makeinta kermaa, sillä paikalle oli päässyt useita maailmanmestareita ja MM-mitalisteja.
Palkinnonsaajien joukkoon kuuluivat myös SK Vuoksen Marjut Turunen (hiihtosuunnistuksen MM-viestipronssi) sekä Liisa Nenonen, D16-sarjan hiihtosuunnistuksen rankingvoittaja. Marjut leireili maajoukkueen mukana Levillä, eikä päässyt paikalle, mutta Liisa sen sijaan edusti tyylikkäästi seuraamme.
Liisa Nenonen, sinut palkittiin Rastitreffeillä D16-sarjan rankingin voitosta. Miten reissu meni?
Laivalla oli mukavaa, parasta oli etenkin Tukholmassa shoppailu. Oli myös hauska tavata Suomen ja maailman huippuja.
Toiko palkitseminen lisäpotkua tulevaan talveen?
Oli kiva saada palkinto ja toki se on hyvä tavoite myös ensivuodelle. Palkintorahat menevät varmastikin leireihin tai suksiin, joten tarpeeseen ne tulivat.

Kilpailukausi on jo kulman takana, jännittääkö?
En ole ajatellut vielä hirveästi tulevia kilpailuja. Parin viikon päästä Ylläksellä alkaa jo varmasti jännittää. Oma hiihtokausi starttailee huomenna täällä Imatralla ja sitä odotan innolla.

Mitkä ovat tulevan talven tavoitteesi, vai onko niitä?
En ole asettanut sen kummempia tavoitteita. Katsotaan nyt kuinka kisat lähtevät sujumaan. En ala stressaamaan esim. arvokilpailuista, vaikka hienoa niihin olisi taas päästä. SM-kisoissa olisi myös mukava pärjätä.

Aiotko kulkea veljesi suksenjäljillä vai pistää vielä paremmaksi kuin Lauri-veli aikanaan?
En luota omiin taitoihini niin paljon, että lähtisin Laurin sijoituksia haastamaan, mutta toki se on kaukaisena haaveena.

Mitkä ovat vahvuutesi hiihtosuunnistajana? Entä kehitystarpeet?
Suunnistus sujui ainakin viime talvena todella hyvin. Kehityin paljon kartanluvussa ja nopeiden päätösten teossa. Toivottavasti sama tatsi jatkuu on myös tänä talvena. Olen pyrkinyt kehittämään kaikkia fyysisiä ominaisuuksia tasaisesti.

Kuinka koulun ja urheilun sovittaminen on onnistunut?
Kyllä se on pääsääntöisesti sujunut ihan hyvin. Toki välillä on sellainen olo, ettei lenkille huvittaisi lähteä, mutta kyllä se talvella palkitsee varsinkin jos kisoissa pärjää hyvin. Silloin muistaa, että kaikki treeni on ollut vaivannäön arvoista.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Suunnistuskauden lopetus Norjassa



Suunnistuskausi sai mahtavan lopetuksen kisareissulla Norjaan. Matkaan lähti pieni ja innokas porukka: Osku, Atso, Essi, Vilma ja huoltaja Teemu. Monelle matka oli ensimmäinen kerta Norjassa ja fiilikset olivat odottavaiset. Myös jännitystä oli havaittavissa, sillä tiedossa oli Norjassa joka vuosi pidettävät, kansalliset ja suuret erikoispitkän matkan kilpailut.
Maisemat olivat hulppeat Holmenkollenilla.
Reissuun lähdettiin perjantaina 18.9. Ajoimme autolla Helsinkiin, josta lennettiin Osloon. Sieltä vuokrasimme auton ja ensimmäiseksi suuntasimme katsomaan Holmenkollenia. Matka suuren ja vieraan kaupungin läpi, ilman karttaa tai navigaattoria, ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertaista. Auton ollessa täynnä suunnistajia perille kuitenkin löydettiin monien umpikujien ja sokkeloisten katujen jälkeen. Ilma oli aurinkoinen ja maisemat huipulla upeat. Seuraavaksi ajoimme 100 km Oslosta etelään päin, jossa sijaitsi motellimme. Tavarat huoneisiin heitettyämme suuntasimme lähimpään ravintolaan syömään. Viimeistään tässä vaiheessa jokainen sai itse huomata, että Norjan hintataso on paljon kotimaatamme korkeampi.

Hyvin nukutun yön jälkeen alkoikin kisoihin valmistautuminen. Pakkasta oli -3 astetta, mikä tuntui vielä kesän jäljiltä todella kylmältä. Maisemat, kilpailukeskus ja sen järjestelyt olivat pitkälti Suomen kaltaisia. Etukäteen oli myös katsottu että maasto ei tulisi olemaan vaikeaa, paljon polkuja ja pieniä mäkiä. Keskittyminen oli kovaa ja tunnelma tiivistyi lähtöhetken lähestyessä. Lopulta lähtölaukaus annettiin ja metsään rymisteltiin yhteislähdöllä. Itselläni edessä oli 2 kartan vaihtoa ja vajaan 13km kilpailu.
Viimeistä viedään - Osku, Vilma, Essi ja Atso.
Ensimmäisellä radalla tuli tehtyä paljon virheitä. Erkaannuin letkastani 4. rastilla, jossa itselläni oli eri hajonta. Muiden kadotessa iski kiire ja hätiköidessä tuli tehtyä typeriä huolimattomuus- virheitä, esimerkiksi rastien koodien kanssa. Sitten törmäsin Essiin ja yritimme yhdessä lähteä ottamaan muita kiinni. Keskittymiskykymme oli kuitenkin muualla ja kiirehtiessä rastit löytyivät mutkien kautta. 

Kilpailu käytiin yhteislähdöllä.
Seuraava rata oli kuin uusi kisa ja ajatukset sai hyvin nollattua. Rastitkin löytyivät nopeasti, eikä isompia virheitä tullut. Kolmannelle kierrokselle lähtiessä olo oli jo todella väsynyt. 5. rastille mennessäni unohdin katsoa lähtösuunnan ja siten rasti löytyi vasta viereisellä mäellä käynnin jälkeen. Kaikesta huolimatta oli maalisuoran ylittäessä voittajafiilis. Matkaa oli kertynyt kaiken kaikkiaan reilu 18 kilometriä ja aikaakin kulunut 2h 20min. Kilpailu oli ainakin itselleni oikein opettavainen. Pitkällä matkalla huomasi, että vaikka monta kertaa tuntui että ei jaksa juosta enää askeltakaan niin silti väsymys aina väistyi ja jostain löytyi voimia.
Loppumatka sujui nukkuen ja oikeiden tuulien ansioista lentokin kesti vain tunnin. Kaikille oli jäänyt matkasta onnistuneet ja hyvät fiilikset. Tähän oli hyvä lopettaa tämä kausi ja aloittaa valmistautuminen uusiin haasteisiin.

Tämän linkin takaa löytyy Essin GPS-seuranta. Vaatii Javan yms. mutta toivottavasti toimii..:) http://www.tulospalvelu.fi/gps/20131019BslitD17/
 
-Vilma