Jämsä-Jukola on nyt takanapäin. Tämä Jukola tullaan muistamaan pitkistä kilpailukeskuksen välimatkoista, kalliista ruuasta, helposta, mutta silti niin vaan vaikeasta maastosta sekä maagisen satasen rajapyykin rikkoontumisesta. Kisajärjestäjä joutui vaihtamaan kilpailukeskusta kesken kaiken Himokselta Myllymäkeen. Tämä näkyi paitsi kilpailukeskuksen infrassa niin etenkin maastossa ja radoissa, johon ratamestarikaan ei ollut täysin tyytyväinen. Joka tapauksessa voittajat löytyivät tänäkin vuonna ja Jukolan tunnelma välittyi osallistujille yhtä hienona kuin aina ennenkin. Venloissa tehtiin historiaa, kun OK Pan Århus voitti ensimmäisenä tanskalaisena joukkueena naisten viestin. Miehissä sen sijaan Kalevan Rasti hallitsi, jälleen. Hyvä Suomi!
SK Vuoksen nuoret miehet pääsivät vihdoin monena vuonna tavoiteltuun sadan parhaan joukkoon ja kirkkaasti! Sija 75 heltisi tasaisen varmojen suoritusten jälkeen. Aloittaja Henri Similä koki kovia jo alkumetreistä alkaen, mutta ennen kaikkea Henristä leivottiin mies kilpailun aikana, kun ikävuodet pyörähtivät keskiyöllä kahdeksaantoista. Yön onnistujia olivat toisen osuuden pimeän yön maisteri Tuomas Kotro (-182 sijaa) sekä vahvaa menoa esittänyt Atso ”running machine” Salopelto (osuussijoitus 36.). Myös Lauri Nenonen teki varmaa jälkeä ankkuriosuudella niitaten lopullisen sijoituksen.
Tämän linkin takaa löytyy kaikkien SK Vuoksen joukkueiden tulokset:
SK Vuoksen leirissä tunnelma lauantaina Venlojen viestin jälkeen oli pääosin tyytymätön ja pettynyt. Ykkösjoukkue kompuroi sijalle 163. Onneksi onnistumisia ja iloisia ilmeitä nähtiin muiden joukkueiden osalta huomattavasti enemmän muun muassa SK Vuoksen kolmosjoukkueessa, jossa oli peräti kolme ensikertalaista. Tyttökolmikko Liisa Nenonen, Roosa Similä ja Sonia Juutilainen pääsivät vihdoin kokemaan Venlojen viestin numerolappu rinnassa. Koska ensimmäisessä kerrassa on aina jotain erityisen hienoa, päätin jututtaa tyttöjä paluumatkalla…
Kun kysyin ennakko-odotuksista, sain vastauksen lähes yhdestä suusta: ”Ei megapummeja, kunnialla maaliin.” Hyvä, tavoitteet eivät siis olleet liian korkealla ja tytöt olivat armollisia itselleen.
Mitä aloittaja Liisa mietti näin jälkikäteen viestin kulusta?
”Aloitus oli hauska ja erilainen kokemus verrattuna aikaisempiin suunnistustapahtumiin. Porukkaa oli ihan hirveästi. Toisaalta muista suunnistajista sai hyötyä ja letkassa oli helppoa juosta. Seuraavalla kerralla pitää mennä vaan rohkeammin.” Sonia ja Roosa komppasivat vieressä muun porukan tuomaa hyötyä ja maastoon syntyneiden polkujen antamaa apua. ”Onneksi maasto oli näin ekalla kerralla aika helppo, olis ollu aika kauheeta suunnistaa jossain tosi vaikeessa maastossa näin ekalla kerralla”, Liisa lisää.
Entä mikä oli vaikeampaa kuin tavallisissa suunnistuskisoissa?
”Letkassa ei lukenut karttaa niin paljon ja välillä tuli epävarma olo siitä missä on. Myös pari väärää hajontaa tuli tarkastettu, mutta ei niissäkään paniikkia syntynyt kun tiesi aika hyvin missä on menossa. Letkaa ei myöskään uskaltanut jättää, vaikka niin olisi ehkä välillä kannattanut tehdä”, Roosa ja Sonia pohtivat.
Kuinka korkealle tytöt arvostivat Venlojen viestin ja mitkä on tulevan kesän tavoitteet?
”Näin ensimmäisellä kerralla lähinnä tärkeintä oli kokeilla millaista Venlojen viestissä on. Emme siis ottaneet mitään suuria paineita tästä eikä tämä ollut hirveän tärkeä kilpailu”, Liisa valaisee. ”Seuraavat suuremmat tavoitteet ovat Kainuun Rastiviikolla ja KLL:n kisoissa”, Lulu lisää.
Kuten koko SK Vuoksen leirissä, tällä kolmikolla on hyvää tsemppiä ja tervettä keskinäistä kilpailua menossa mukana. Kuten grillimaisteri Jutikin tapaa sanoa ”vaihto kerrallaan” homma etenee. Nyt hieman huilia ja juhannusjuhlintaa ennen seuraavia koitoksia.
”Aloitus oli hauska ja erilainen kokemus verrattuna aikaisempiin suunnistustapahtumiin. Porukkaa oli ihan hirveästi. Toisaalta muista suunnistajista sai hyötyä ja letkassa oli helppoa juosta. Seuraavalla kerralla pitää mennä vaan rohkeammin.” Sonia ja Roosa komppasivat vieressä muun porukan tuomaa hyötyä ja maastoon syntyneiden polkujen antamaa apua. ”Onneksi maasto oli näin ekalla kerralla aika helppo, olis ollu aika kauheeta suunnistaa jossain tosi vaikeessa maastossa näin ekalla kerralla”, Liisa lisää.
Entä mikä oli vaikeampaa kuin tavallisissa suunnistuskisoissa?
”Letkassa ei lukenut karttaa niin paljon ja välillä tuli epävarma olo siitä missä on. Myös pari väärää hajontaa tuli tarkastettu, mutta ei niissäkään paniikkia syntynyt kun tiesi aika hyvin missä on menossa. Letkaa ei myöskään uskaltanut jättää, vaikka niin olisi ehkä välillä kannattanut tehdä”, Roosa ja Sonia pohtivat.
Kuinka korkealle tytöt arvostivat Venlojen viestin ja mitkä on tulevan kesän tavoitteet?
”Näin ensimmäisellä kerralla lähinnä tärkeintä oli kokeilla millaista Venlojen viestissä on. Emme siis ottaneet mitään suuria paineita tästä eikä tämä ollut hirveän tärkeä kilpailu”, Liisa valaisee. ”Seuraavat suuremmat tavoitteet ovat Kainuun Rastiviikolla ja KLL:n kisoissa”, Lulu lisää.
Kuten koko SK Vuoksen leirissä, tällä kolmikolla on hyvää tsemppiä ja tervettä keskinäistä kilpailua menossa mukana. Kuten grillimaisteri Jutikin tapaa sanoa ”vaihto kerrallaan” homma etenee. Nyt hieman huilia ja juhannusjuhlintaa ennen seuraavia koitoksia.
