Vuoden urheilija Lauri Nenonen

Lauri Nenonen

Syntynyt 15.4.1993

Vuonna 2013:

• voitti hiihtosuunnistuksen 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa pitkän matkan ja viestin maailmanmestaruuden sekä otti pronssia sprintistä
• edusti Suomea 20-vuotiaiden suunnistuksen MM-kilpailuissa
• edusti Suomea CISMin (Puolustusvoimien maailmanmestaruuskisoissa) hiihtosuunnistuksessa ja suunnistuksessa

Millainen harrastustausta sinulla on?

Suunnistuksen rinnalla harrastin alppihiihtoa kilpailumielessä, salibandya harrastusmielessä.

Mikä sai sinut siirtymään pujottelusta suunnistukseen?

Alppihiihto vei liikaa aikaa ja lähialueella ei ollut tarpeeksi hyviä mäkiä, jotta kehittyminen olisi ollut mahdollista.

Mitä on jäänyt päällimmäisenä mieleen kuluneesta vuodesta?

Armeija. Paljon kisamatkoja.

Olet käynyt läpi neljät MM-kilpailut TÄNÄ vuonna. Eikö päätä huimaa?

Ei. Talvi CISMit menivät vähän niin ja näin, mutta ne kisat osuivatkin jo päällekkäin kesäkauden kanssa. Kesällä nuorten MM-kisat menivät myös huonosti, en ollut tyytyväinen muuta kuin viestiin. Onnistumisia oli kesän nuorten MM-kisoihin pääsy ja tietysti talven nuorten MM-kisat. Kesä CISMit olivat lähinnä plussaa kuluneelle kaudelle.

Mitä saavutusta arvostat itse eniten?

Talvipuolella maailmanmestaruutta, kesäpuolella MM-kisoihin pääsyä. Keskenään lajeja on vaikea verrata.

Meinasitko tehdä lajinvalintaan?

Vielä toistaiseksi vedän molempia. Aika näyttää mitä tapahtuu.

Mikä on menestyksesi salaisuus?

Monipuolinen harjoittelu. Lisäksi mitään suurempia vastoinkäymisiä ei ole ollut eikä toivottavasti tulekaan. Erityisesti vahvuuksia ei ole mutta toisaalta ei mitään suuria heikkouksiakaan, se kai on se salaisuus.

Pääsit juuri pois Lahden urheilujoukoista ja sait vuoden urheilijan tittelin. Harmittaako, että armeija loppui?

Sinänsä ei. Porukka kun hajosi niin en sinne olisi yksin halunnut jäädä. Kaverit on kuitenkin se juttu jota jää armeijasta kaipaamaan. Vaikka leirejä ym oli paljon, harjoitusmäärät kuitenkin tippuivat 100 tuntia edellisestä vuodesta.

Mikä sinusta tulee isona?

Ei mitään havaintoa. Aikuisten maailmanmestari.

Huomenna kamppaillaan keskimatkan Suomen mestaruuksista. Vieläkö menestyksen nälkään riittää?

Jos ollaan rehellisiä niin ei hirveästi. Nyt tuntuu, että kilpailukausi alkaa olemaan ohitse ja odotan jo lähinnä uuden treenikauden alkua. Nyt tarvitsen etenkin harjoittelua, kisailtua on tullut jo tarpeeksi tälle kaudelle.

Millä taktiikalla lähdet huomiseen kisaan?

Juoksen kovaa ja yritän löytää rastit. Samalla kaavalla kun kisoissa aina mennään.

R1-ryhmän SM-pitkä Syötteellä koetteli taitoa ja kuntoa

Ennen Syötteen pitkänmatkan SM-kisoja pelottelu maastoista oli ainakin sujunut hyvin. Itse en päässyt elokuun alussa olleelle leirille ja leiriltä tulleiden kommentit olivat vähintään kunnioitusta herättäviä: tyhjä rinne, pelkkiä käyriä ja yksi muurahaispesä kilometrin säteellä. Kiva juttu. Kartat harjoitusmaastoista ja tarinat 15 rastin radoista, mistä vain 6 rastia oli löytynyt, vahvistivat hyvin mielikuvaa erittäin vaikeasta maastosta.

Lopulta koitti lauantai aamu ja kisapaikalle lähtö. Itselläni oli karsinnan lähtö vasta 13.39 ja lähtökynnyksen sulkeutuessa 11.00 oli kauan aikaa miettiä tulevaa kisaa ja spekuloida maastoa, sekä voivotella koleaa säätä. Olin kuitenkin rennolla mielellä, mikä tahansa sijoitus kelpaisi, kunhan ei tulisi hylsyä. Niitä oli nähty tänä vuonna jo tarpeeksi.

Karsinnan radat ja maasto eivät kuitenkaan olleet niin haastavia kuin oletin, mutta fyysisesti rata, melkein pelkän ylämäen tarpominen, ylitti kaikki odotukset. Rastipisteet olivat hyvin vaikeita, mutta reitillä pystyi hyödyntämään paljon polkuja ja mökit helpottivat olinpaikan paikantimasta. Käyräsyheröä oli tarjolla heti ykköselle ja osa rasteista tarjosi suunnalla bingoamista rinteessä. Maasto oli raskasta varvukkoa, vielä raskaampaa suota ja kivikkoa, joten juoksu kulki lähinnä poluilla. Unohtamatta isoa mäkeä, joka piti kavuta alhaalta ylös, niin karsinnassa kuin finaalissakin, viimeisen rastin ollessa Syötteen huipulla.

Oma karsintani meni hyvin, ei kuitenkaan puhtaasti. Pummasin heti ykköstä. 100m päässä rastilta olin vielä kartalla, mutta jotenkin sitä vain ajautuu aina pikkasen väärään paikkaan ja rasti ei tulekkaan heti vastaan. Katastrofia ei kuitenkaan onneksi tapahtunut ja loppu sujui paremmin, pieniä koukkuja lukuun ottamatta.

Muiltakin vuokselaisilta karsinta sujui ilman eksymisiä ja kaikki pääsivät a-finaaliin, paitsi Liisa, joka joutui betoniin jäädessään vain ratkaisevan yhden sekunnin finaalipaikasta.

Essin finaalin kartta.

Finaali olikin sitten jo sunnuntaina ja auringon paisteessa juostu rata oli vielä rankempi kuin karsinnassa. Lähtö oli laskettelurinteen juurelta ja k-piste oli rinteessä ja siitä vielä piti nousta ykköselle. Meillä onneksi ykkönen ei ollut aivan huipulla, kun taas esimerkiksi pojilla ykkönen oli huipun toisella puolella ja vaihtoehtoina reitinvalinalle olivat pehmeässä varvukossa ja kivikossa korkeimman kohdan kiertäminen tai avointa rinnettä huipulle nouseminen. 

Itselläni sama linja jatkui kuin karsinnassa ja ykkönen oli tälläkin kertaa kateissa. Onneksi se oli monella muullakin samassa rinteessä ja monella muullakin kateissa, joten etsintäpartio haravoi rinnettä jyrkänteineen ja pian sijainti varmistui ja rasti löytyi. Loput rastit löytyivät paremmin, vaikkakin kolmoselle oli vaikea osua.

Maaliin kivutessani päässäni kävi ajatus, että toivottavasti 10 parhaan joukossa ollaan, sillä tossu oli noussut, mutta pummia oli  tullut vähän enemmän kuin karsinnassa. Väliaikaa hakiessa järkytys oli suuri, neljäs sija! Vaikka vielä oli kaksi myöhemmin lähtenyttä tulematta, niin vähintään kuudes sija oli varma. Sillä suorituksella niinkin lähelle palkintoja pääseminen oli yllätys, mutta ilmeisesti muutkin olivat sortuneet pummailuun. Lopulta neljännen sijan varmistuessa edes karvas tappio mitalleilta ei harmittanut, sillä erot olivat suuret ja maasto vaikea.

Lauri rutistaa loppusuoralla pronssimitalin arvoisesti.

Vuoksen mitallisaldoa piti yllä Lauri, joka nappasi H20 sarjassa pronssia. Muut vuokselaiset onnistuivat vaihtelevammin, osan jäädessä vasta viime metreillä pois plakettisijoilta ja osan tehdessä virheitä reilusti.

Reissu oli mahtava, vaikkakin rankka, ja oli mahtava kisailla Syötteen upeissa maisemissa!

- Essi

Tuloksia: http://online4.tulospalvelu.fi/tulokset/fi/2013_smpr1/

Kuvia: https://plus.google.com/photos/100801707203319095995/albums/5920805104323465217

KLL:n tunnelmia

KLL - Askel askeleelta

Perjantaina 30.8 ja lauantaina 31.8 käytiin KLL:n kisat Heinolan raviradalla.

Bussi lähti perjantaina matkaan Ruokolahdelta hiukan ennen seitsemää, noukkasimme myös Imatralta lähtevät mukaamme. Matka Heinolaan kesti aloituspisteestä lähemmäs kolme tuntia. Matka meni osalta porukasta suurimmaksi osaksi nukkumiseen, mutta osa askarteli myös Eksymis- tai Peesaamis Vaara -kylttejä selkään. Tämä tietysti siksi, ettei kukaan peesaisi. Kyltteihin sai keksiä tietysti muitakin lausahduksia! =D

Saavuimme kisapaikalle lähes ensimmäisinä, mutta kuitenkin Lappeenrannan bussin peesaamana. Aikaa oli varattu riittävästi, koska oli noin kaksi tuntia vielä aikaa. Ensimmäisten lähtö oli kuitenkin jo klo 11.00 ja viimeisten lähemmäs klo 15. Päivä oli pitkä, varsinkin tuloksia odotteleville. Tuloksien tulemisessa kestikin kauan, joten jännitystä riitti. Suurimmassa osassa nuorempien sarjoista oli yli sata osallistujaa, isoimmilla noin 50.

Kisat vastasivat varsinkin pienemmille SM-kisoja, joten taso oli kova. SK Vuokselta henkilökohtaiseen kilpailuun osallistujia oli yhteensä 27: 19 Imatralta, neljä Ruokolahdelta, kolme Lappeenrannasta, sekä yksi Rautjärveltä. Palkintosijoja tältä porukalta kerääntyi neljä kappaletta. 20 parhaan joukkoon ylettyi yhteensä 8 suunnistajaa.

Plaketistit Vilma, Neea, Eetu ja Essi

Lauantaina viestissä parhaasta suorituksesta vastasi Lappeenrannan 1 joukkue E-sarjassa sijalla 6. E-sarjassa osuudet ovat RR, RR, TR, joista Eetu Korhonen juoksi kolmannen, eli TR-osuuden. Hän pääsi matkaan 11. joten kirittävää oli 5 sijaa palkinnoille. Tämän 1.02 minuutin eron Eetu kiri helposti pois ja otti vähän lisääkin siinä samalla kiinni. Lappeenrannan 1 joukkue oli ainut joukkue jossa SK Vuoksessa suunnistava pääsi mitaleille, mutta myös C-sarjassa suunnistanut Imatran joukkue pomppasi hienosti sijalle 10. Tässä viestissä kaikki osuudet olivat H/D 20 osuuksia, joten suoritus oli ”alaikäisiltä” hieno. Joukkueessa suunnistivat Essi Väisänen, Atso Salopelto sekä Miika Husu. 

Kotimatka alkoi lauantaina kello kolmen aikoihin. Kotiin lähdettiinkin hyvillä fiiliksillä – ainakin omasta mielestä!

-Neea

Kerrottakoon vielä lukijoille, että blogikirjoittaja Neea oli lauantain henkilökohtaisessa kilpailussa 100 maaliin päässeen kilpasisaren joukossa upeasti NELJÄS! Onnittelut Neealle hienosta suorituksesta!