keskiviikko 25. helmikuuta 2015

MM- ja EM-kisat Norjassa!



Kyllä näissä maisemissa kelpasi hiihdellä:D
Hiihtosuunnistuksen aikuisten MM-kisat sekä nuorten MM- ja junioreiden EM-kisat käytiin tänä vuonna Norjan Hamarissa, noin 100 km Oslosta pohjoiseen. Suomen joukkueeseen mahtui neljä SK Vuokselaista, Tuomas Kotro, Marjut Turunen ja me pikkutytöt Liisa ja Roosa. Roosalle EM-kisat olivat ensimmäiset, ja Liisa pääsi mukaan jo kolmatta kertaa. 

Nuorten hisumaajoukkueen matka Hamariin alkoi maanantaina. Me lähdimme Imatralta aamukuuden junalla Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä lensimme Osloon. Lentokentällä tuli ensimmäinen mutka matkaan ja jouduimme odottelemaan neljä tuntia Itävallan joukkuetta, joka oli tulossa samalla bussilla kanssamme Hamariin. Eipä siinä mitään, juotiin sitten parit Starbucksit odotellessa. Päästiin kuitenkin perille majapaikkaamme Scandic-hotelliin.

Stadionin lippurivistä näki hisun kansainvälisyyden.
Tiistaina pääsimme tutustumaan jo kisapaikkaan ja mallisuunnistuksen kautta kisamaastoon. Mallisuunnistuksessa urasto oli todella mutkikasta ja meno vauhdikasta. Siellä oli myös paljon oikoja, mikä antoi suunnistukseen lisää haastetta. Mallisuunnistuksen perusteella huomasi, että kisoista tulee vaikeat ja erilaiset mihin Suomessa ollaan totuttu. Viimeistään siinä vaiheessa alkoi varmasti kaikkia jännittää tuleva kisaviikko.

17- ja 20-vuotiaiden joukkueen tyttöenergiaa!
Seuraava aamu olikin kisa-aamu ja päästiin tutustumaan Norjan kulttuuriin, jossa ei syödä lounasta, vaan pakataan aamupalalta mukaan omat eväsleivät (ja pari croisanttia ;p). Eka kisa oli siis sprintti (ROOSAN EKA ARVOKISASTARTTI OMG!!!!!), ja kyllä, lähtöviivalla jännitti..! Kuten mallisuunnistuksen jälkeen jo aavisteltiin, kisa oli hankala ja näytti, että suomalaisilla suksi luisti paremmin, kuin ajatus kulki. Parhaaksi sijaksi suomalaisilla jäikin vain neljäs sija.

Torstaina sää oli aivan mahtava ja päästiin hiihtämään pitkämatka, joka starttasi korkealta laskettelukeskuksesta. Tämä kisa oli erilainen kuin sprintti, oli enemmän hiihtoa ja reitinvalintaa, mutta myös haastavia rasteja alussa ja lopussa. Edellisen päivän virheistä viisastuneina Suomen junnut ottivat viisi mitalia, joista yksi oli Liisan Euroopan mestaruus!!! 

Perjantaina välipäivänä käytiin tutustumassa Hamariin ja päädyttiin tilaamaan Subwaysta norjalaiseen tapaan. Siinäkin oli omat haasteensa, kun myyjät halusivat puhua meille vain norjaa.. Juuri muuta ei saatukaan välipäivänä tehtyä. 

Liisa, Roosa ja Juliaana Näsi. Taustalla mieletön kisasää!
Seuraavana hiihdetty keskimatka oli yhteislähtö ja meidän sarjassa hajonta oli toteutettu perhoslenkkeinä. Tämä matka oli minun (Roosan) suosikkikisa, koska tykkäsin radasta ja suunnistus oli osaltani sujuvaa. Tässä kisassa tein myös parhaan suoritukseni koko viikolta ja olin neljäs. Harmi vaan että Liisan osalta suunnistus ei ollut niin sujuvaa ja yksi rastikin taisi jäädä välistä. Tai no, ei tainnut vaan jäi... :DDDDD

Tarkkana sai olla keskimatkallakin!




Viestipäivänä Roosa hiihti W20 sarjassa Suomen kakkosjoukkueessa toisen osuuden. Kisassa oli ”ränniksi” kutsuttu haastava lasku, joka oli kapea ja jyrkkä sekä siinä oli todella vauhdikas mutka. Muun muassa Roosa katkaisi siinä suksen (R.I.P OW) ruotsalaisen kaaduttua eteen, mutta eipä se haitannut, kun pummia tuli muutenkin. Joukkue sijoittui lopulta neljänneksi. Liisan ankkuroima W17 joukkue olisi hiihtänyt ylivoimaisen voittoajan, mutta harmikseen joukkuekaverin huolimaton leimaus johti hylkäykseen. :(

Kenenkään hymy ei kuitenkaan hyytynyt, sillä illalla oli vielä edessä banketti ja seuraavana päivänä lento kohti kotia! Reissusta jäi kokonaisuudessaan hyvä mieli, vaikka suorituksissa olisi parantamisen varaa jäänytkin. Oli todella hauskaa ja #teamfinland oli mahtava! Että voisihan tämmöisen reissun uudestaankin heittää ensi talvena! Ja kröhöm myös vuonna 2017… ;)
Rosie & Liisa

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tartu mahdollisuuteen - Kotron kuulumiset




Toista kauttaan miesten yleisessä sarjassa suunnistavan Tuomas Kotron voisi sanoa olevan Kotkan lahja Suomen hiihtosuunnistuksen tulevaisuudelle. Lahjakas ja päämäärätietoinen nuorimies on tekemässä läpimurtoa Suomen, ellei jopa maailman eliittiin. Mitä miehelle kuuluu, kun ensimmäiset aikuisten EM-kilpailut ovat takana, taskusta löytyy suomenmestaruus ja MM-kilpailut kolkuttavat jo nurkan takana?

Ennen Em-kisaviikkoa oli ohjelmassa precamp Italian Livignossa. Tavoitteena oli totutella korkeampaan ilmanalaan, sillä EM-kisat käytäisiin 1400 metrin korkeudessa. Viikkoa ennen kisarupeamaa ei kuitenkaan enää ihmeitä tehdä, joten valmistautuminen tapahtui melko rauhassa kevyitä lenkkejä tehden.
Itse EM-kisat laitettiin käyntiin sprintillä. Kisa oli luonteeltaan kaksijakoinen. Alussa oli lyhyitä teknisiä rastivälejä, joissa ajolinjoista oli otettava kaikki mahdolliset sekunnit irti. Lopussa taas oli erittäin suoraviivaisia ja teknisesti aika helppojakin rastivälejä. Reitinvalintoja kisassa ei juuri tarjottu, joten aikaerot pysyivät erittäin pieninä. Kahdella rastivälillä en itse onnistunut aivan suorimpia linjoja löytämään, mutta kokonaisuutena kisa oli lupauksia antava ensimmäinen aikuisten arvokisastartti. Tuloksena 19. sija +1min 11s kärjestä.
Ja kun vauhtiin oli päästy käytiinkin jo seuraavana päivänä pitkän matkan taistoon. Pitkä matka yhteislähdöllä on kisa, jossa on aina oma lisäjännityksensä. Itselleni se oli kisa, johon taktiikka oli selvä. Pysy kavereiden mukana mahdollisimman vähällä vaivalla ja keskity korjaamaan kaikki pienet virheet pois.
Alkukolmanneksella matkasta huomasin, että nyt kulkee suhteellisen hyvin. Hiihdin kavereiden rinnalla, jotka olivat voittaneet minua edellispäivän sprintissä ja meno tuntui nyt helpolta heidän vauhdissa.Kun kaksi kolmasosaa matkasta oli takana kuulin kartanvaihdossa olevani kymppisakissa. Se oli musiikkia korville. Mieleni täytti vahva polte. Käytä tämä mahdollisuus. Unohda kaikki muu!
Viimeisellä kolmanneksella tekemisessä säilyi hyvä kontrolli suunnistamiseen ja myös fyysisesti energiaa riittti taistella loppuun asti. Maalissa maatessani tunsin taputuksen selkään. Kuulin äänen: sijoituit juuri seitsemänneksi!
Kesällä kun leirillä asetimme tavoitteita tälle kaudelle, luki lapussani: Päästä mukaan EM-kisoihin, sekä sijoittua kerran 10 parhaan joukkoon. Tavoite oli kivikova ja siksi sen saavuttaminen tuntuukin erityisen hyvältä. Toisaalta nälkä kasvaa syödessä, sillä maailman parhaiden näkeminen näin läheltä kasvattaa polttavan motivaation tulevaa ajatellen.
Pitkän matkan jälkeen pari lepopäivää tuli tarpeeseen. Tylsää ei kuitenkaan ehtinyt tulla, sillä kisapaikan ruoan aiheuttamat vatsavaivat pitivät jännitystä yllä.
Keskimatka oli vuorossa seuraavaksi. Itselläni oli luottavainen tunne ja sopiva jännitys ennen kisaa.
Alkupuoliskolla kisaa kuitenkin huomasin, että tänään puuttui helppous hiihdosta. Ehkä keli oli nihkeä, ehkä mies oli nihkeä, mutta tunne ei ollut parhain. Sopiva sujuvuus löytyi kuitenkin suunnistukseen ja matka eteni. Nautin kisasta, väsymyksestä huolimatta. Tuntui hienolta pakottaa itsensä pidemmälle ja yhä pidemmälle. Loppulenkin 30 sekunnin virhe jäi kyllä harmittamaan, mutta siitä huolimatta tuloksena 18. sija.
Kärjessä vaihtoon!

Kisaviikon päättävään viestiin en valitettavasti ykkösjoukkueeseen paikkaa saanut. Joku muukin oli näemmä huomannut väsymyksen merkkejä hiihdossani. Aloitusosuudelle tunsin kuitenkin poltetta, sillä yhteislähtö maailman parhaiden kanssa on harvinaista herkkua ja arvokas kokemus. Kakkosjoukkue ei missään nimessä tarkoittanut etteikö viestiin olisi lähdetty tosissaan. Linnainmaan Teron kanssa vitsailimme taktiikasta: kakkonen on tänään ykkönen;) Itse en muista viestialoitusta aiemmin kärjessä tuoneeni, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

Seuraavaksi suunta käy kohti 10. helmikuuta alkavia MM-kisoja Norjan Budorissa. Tavoite on edelleen sama ja sen mahdollistamiseksi täytyy suunnistusajattelua vielä ”kalibroida” kuluvalla viikolla Norjan maastoja varten. Norjassa suunnistaminen tulee olemaan selkeästi teknisempää, mitä Sveitsissä. Luottavaisin mielin lähden kohti MM-kisoja, sillä kunto ei ole ainakaan kadonnut, siitä osoituksena viime viikonloppu ja urani ensimmäinen suomenmestaruus SM-sprintissä;)

Tuomas Kotro

maanantai 2. helmikuuta 2015

SM-sprintit ja sprinttiviestit Padasjoella



Etelä-Suomessakin vietetään parhaillaan ns. normaalia talvea ja tämä näkyy niin kansanhiihtoladuilla kuin hiihtosuunnistuskilpailuissakin runsaana suksilla suihkijoiden määränä. Päijät-Rasti järjesti Padasjoella 31.1-1.2 hiihtosuunnistuksen sprintin ja parisprinttiviestin. Osallistujia oli sprintin ennätysmäärä – 602! Väki oli selvästi odottanut talvea ja hisukisoihin pääsyä, sillä tunnelma kisoissa oli mainio. SK Vuoksella kisoissa oli melko pieni, mutta sitäkin pippurisempi joukkue ja mitalihymyjä sekä onnistumisia koettiin monien osalta. Toki epäonnistumisiakin joukkoon mahtui, mutta ne kuuluvat lajiin. Pummit pitävät nöyränä.
D21 sprinttifinaali
Lumiolosuhteet tuolla Päijänteen länsipuolella olivat riittävän hyvät vauhdikkaiden, mutta haastavien kilpailujen järjestämiseen. Karsinta käytiin tasaisella peltoalueella, missä uraa oli harvakseltaan ja luisteluhiihtoa pääsi tyrkkäämään runsaasti. Finalistit seulottiin tämänkaltaisellakin suunnistamisella ja suuri haaste oli kääntää ajatukset ns. helposta hiihtohisusta takaisin normaaliin, enemmän uria ja korkeuseroja sisältävään maastoon. Finaalit käytiin Padasjoen Kullasvuoren mäkialueella, jossa noususummaa oli mm. miesten pääsarjassa 4,6 km matkalla 135 metriä ja D18 tytöillä 3 km matkalla 105 metriä. Radoilla oli siis fyysisyyttä, mutta myös taidollista haastetta – sieltä mäeltä tultiin nimittäin alaskin päin ja vauhdilla. Rasteja oli paljon hyvinkin lähekkäin ja kapeiden urien lähdöt olivat välillä melko pimeitä. Lisäksi niin miesten kuin naisten pääsarjojen kisa ratkesi monen osalta reitinvalintaan radan alkuvaiheessa. Vaihtoehtona oli kivuta Kullasvuoren huipulle joko leveää luistelubaanaa kiertäen oikealta tai vasemmalta (naisten rata, väli 2-3) tai kivuta suoraan kapeampi uria ja lopuksi oikoa juosten mäen huipulle. Kärkipään nimet ottivat riskin ja tarttuivat viimeksi mainittuun vaihtoehtoon. Riskinotto kannatti ja miehillä etua tuli n. 40 sek, naisilla 60 sek, kiertoon nähden. Plussaa kilpailunjärjestäjille täytyy antaa ratapituuksista, nyt todella vedettiin ajallisestikin sprinttiä!
Menestystä SK Vuokselle satoi sprintissä kolmen mitalin verran. Kirkkaimpana tähtenä Tuomas Kotro nappasi ensimmäisen pääsarjan henkilökohtaisen mitalin ja vieläpä heti kultaisen. Naisten pääsarjassa Marjut Turunen jatkoi hyviä hiihtojaan ja otti pronssia. D18 sarjassa Liisa Nenonen nappasi kultaa ja Roosa Similä oli viides. Lisäksi Veeti Miikki teki hyvän SM-uranavauksen ollen H14-sarjassa 7. Sprintti oli myös katsastuskilpailu Norjassa järjestettäviin alle 17-vuotiaiden EM-kilpailuihin, 20-vuotiaiden MM-kilpailuihin ja aikuisten MM-kilpailuihin. Joukkueet julkistetaan tänään maanantaina, mutta SK Vuoksen osalta tilanne näyttää hyvälle ja ilman yllätyksiä kaikkien edellä mainittujen hisuttajien odotetaan olevan joukkueissa mukana.
Sunnuntaina sprinttifinaalin kanssa samassa maastossa järjestettiin parisprinttiviesti. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä adrenaliinimyllyä ja sauvojen kolinaa oli jälleen luvassa. Nopeus toi viestihajontoihin vaativuutta ja hiihtovauhdin rytmittäminen välillä selkeitä hiihtovoittoisia osuuksia sekä välillä hyvinkin tiheää uraverkostoa sisältäneillä osuuksilla nousi suureen arvoon. Liisa ja Roosa edustivat Vuoksen värejä
kakkoslähdössä. Ounasvaaran HS ja Suunta Jyväskylä kävivät tiukkaa kamppailua tyttöjen kanssa. Viidennellä osuudella Roosalta katkesi sauva ja ero näihin joukkueisiin kasvoi harmillisen suureksi, sillä lopussa oli paljon kapeaa kelkkauraa edettävänä. Liisa ei pystynyt imemään rakoa enää lyhyellä loppulenkillä kiinni, mutta kotiin tuomisena oli kuitenkin pronssia. Hienoa taistelua! Kuvia tuosta pahamaineisesta ja runsaasti katkenneita välineitä vaatineesta laskusta löytyy osoitteesta http://hytonen.kuvat.fi/ ja sieltä kansiosta Sprinttiviesti.
Viimeisessä lähdössä mukana olivat pääsarjojen joukkueet Lauri Nenonen - Tuomas Kotro, Simo Turunen – Lauri Similä ja Anni Toiviainen – Marjut Turunen. Lisäksi sarjassa H80 (yhteisikä) edusti parivaljakko Juha Similä – Mika Luukkonen. Naisten avaus lähti hieman nihkeästi liikkeelle allekirjoittaneen vetäessä kunnon pannut lähtösuoralle. Ennen kuin kartta löytyi tantereesta ja suuremmat lumimassat oli putsattu pois telineestä, olivat muut jo kaukana, mutta pikkuhiljaa viestin edetessä sijoitukset kohenivat ja Marjut teki osuus osuudelta todella varmaan ja vakuuttavaa työtä. Maaliviiva ylitettiin kolmantena, mutta mitalin väri kirkastui myöhemmin hopeaksi. Toiseksi tullut Koovee teki protestin voittajajoukkue Haapamäen Urheilijoita (HU) vastaan näiden liian myöhään tapahtuneen ilmoittautumisen myötä. Ilmoittautuminen oli tehty ajallaan EM-kisojen precampilla Italiassa, mutta jostain syystä IRMA:sta ilmoittautumista ei enää löytynyt ilmoittautumisen sulkeuduttua. HU pääsi mukaan kisaan TAn luvalla, mutta protestin myötä kultajuhlat vaihtoivat seuraa, kun HU hylättiin. Mutta saipa Kooveen Liisa Anttila viimein kaipaansa täydennyksen SM-kultamitalien rivistöön.
Miesten pääsarjassa sprinttiviestin mestaruutta puolustanut Lauri Nenonen osoitti, että sprinttifinaalin huolimattomasta oikomisesta johtunut suuri virhe oli vain muisto ja miehen hisukunto nopeatempoisessa sprinttiviestissä on edelleen ruostumatonta terästä. Lisäksi Tuomas Kotro, jonka otteet vakuuttivat niin EM-kisoissa kuin lauantaina sprintissä, ei antanut armoa muille tälläkään kertaa. Parivaljakko nappasi kullan lähestulkoon näytöstyyliin.

Kuvia SK Vuokselaisista:

Tulokset:


Talvi ja lumitilanne näyttää tällä hetkellä erinomaisen hyvälle. Karhumäelle avataan umpeenkasvaneet urat jälleen piakoin, Joutsenossa järjestetään kansalliset hisukisat 14.-15.2 ja koulujen hiihtolomaviikolle suunnitellaan parhaillaan lyhyttä kaikille avointa hisuleiriä Imatra-Joutseno-akselille. Olosuhteet hiihtourheilulle ovat priimaa, hyödyntäkää niitä!

-anni toiviainen