keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Mitä seuratyöntekijän päänmenoksi uumoillaan?


OPM myönsi alkukesästä tukea SK Vuoksen, Joutsenon Kullervon, Lappeen Riennon, Raja-Karjalan Suunnistajien ja RAPSU:n yhteisen seuratyöntekijän palkkaamiseen. SK Vuoksi oli prosessissa vastuullisena hakijana ja rahoittaa puolet seurojen omakustanneosuudesta, joten myös puolet toiminnan painopisteestä tulee olemaan Imatralla, puolet muilla seuroilla. Haku- ja valintaprosessien jälkeen tehtävään valittiin Etelä-Karjalassa hyvin menestyneenä suunnistajana ja hiihtosuunnistajana tunnettu Ville Saikko Lappeen Riennon väreistä. Villestä itsestään kerromme lisää myöhemmin, mutta valoitetaanpa hieman Villen tulevaa työnkuvaa.

Tiistai-iltana pidettiin seurojen edustajien ja Villen kanssa yhteinen suunnittelupalaveri, jossa tulevia toimenkuvalinjoja maalailtiin. Viiden seuran yhteinen seuratyöntekijä on toisaalta haaste seuroille siinä mielessä, että selkeän työnkuvan muodostaminen vaatii enemmän aikaa ja suunnittelua kuin yhden seuran seuratyöntekijällä. Toisaalta, kun linjat ovat löytyneet, työnkuva ei niin helposti paisu huomaamatta kuin pullataikina seuran hallinnollisilla tehtävillä, kuntorastien hoitamisella, kilpailujen järjestämisellä… Tiistai-illan palaverissa päälinjat ja seurojen tärkeimmät tarpeet löytyivät yllättävän helposti, eikä työmäärä tuntunut äkkiseltään musertavan suurelta. Korkeintaan ajoittain kiireiseltä. ;)

Ville kertoo aloittavansa työt erittäin innostunein mielin ja kokee tämänkaltaisen työpaikan olevan erittäin hieno mahdollisuus nuorelle urheilijalle aloittaa työuraansa. Työt alkavat 1.8.2015 ja ensimmäinen tehtävä on etsiä ja luoda seurojen urheilijoille yhteinen tiedotusfoorumi/-kalenteri, johon jo tiedossa olevat tapahtumat tulisi kootusti näkyviin. Myös vuosikellon hahmottelu on ensimmäisiä tehtäviä Villellä. Varsinainen uuden toiminnan luominen alkaa pikkuhiljaa ja pyörähtää käyntiin syksyn ja talven edetessä.

SK Vuoksen, Riennon, Rakkaan, Kullervon ja RAPSU yhteisiä tarpeita koettiin olevan urheiluakatemia, leiritoiminta sekä laadukkaat taitoharjoitukset. Urheiluakatemian kehityskohteena nähtiin toiminnan laadun parantaminen ja lajitreenien vetäminen. Etenkin Imatralla tilanne on yksilökestävyysurheilijoilla ollut erittäin heikko, sillä niin suunnistajilla, hiihtäjillä kuin juoksijoillakaan ei ole ollut valmentajaa akatemia-aamuissa mukana. Nyt tilanteeseen tulee jonkinasteista parannusta Villen myötä. Lisäksi seurojen nuorten yhteisen leiritoiminnan koordinoiminen ja suunnittelu sekä laadukkaiden taitoharjoitusten kalenterointi ja teemojen suunnittelu ovat tärkeitä tehtäviä, joita seurat toivovat seuratyöntekijältä. Toisin sanoen Ville on henkilö, jonka myötä seurojen välinen yhteistyö tiivistyy, päällekkäisyydet esimerkiksi taitoharjoituksissa poistuvat ja laatu nousee. Suunnistusharjoitusten järjestäminen on työlästä puuhaa, joten seurojen resurssien yhdistäminen on erittäin järkevää.

SK Vuokselaisia suunnistajanpolun eri vaiheissa.
Yhteisten tarpeiden lisäksi jokaisella seuralla on omia toiveitaan, johon seuratyöntekijää tullaan käyttämään. Lienee ei kuitenkaan ole suuri yllätys, että seurasta riippumatta keskeisimmät tarpeet liittyvät lasten ja nuorten toiminnan lisäämiseen, laadukkuuteen ja uusien harrastajien saamiseen ja pitämiseen lajin parissa. SK Vuoksella keskeisimmäksi tarpeeksi linjattiin lasten ja nuorten ympärivuotisen toiminnan tuottaminen, jolla saataisiin esimerkiksi innokkaasti Hippo-kerhossa käyneet lapset pysymään lajin parissa talven yli ja kehittymään suunnistuksen harrastajina kohti aktiivista nuorta suunnistajaa.

Ilmapiiri Villen ympärillä on odottavan innostunut ja palaverissa oli selvästi havaittavissa positiivista hyrinää valittua seuratyöntekijää kohtaan. Tsemppiä Villelle uuteen pestiin!

-anni

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Reppureissaajat Fin5-viikolla



Rastiviikot edustavat pääasiassa suunnistuskansan lomailua rakkaan harrastuksen parissa. Liian kireät suunnistussukat ja otsapannat on jätetty kotiin ja kompassiranne on löysätty pykälää normaalia notkeammaksi. Toki hikipisaroita kirvoitetaan, pummeja harmitellaan ja menestymistä tavoitellaan, mutta ennen kaikkea aikaa vietetään yhdessä suuressa suunnistusperheessä. Niin Fin5 kuin Kainuun rastiviikko ovat jo tältä kesältä ohitse, mutta mikä olisikaan parempaa kuin hypätä kahden reppureissaajan, Essin ja Vilman, rinkkaan Fin5 suunnistusviikolle.

Neea pokkaamassa 1. päivän voittopalkintoa.
Lähettiin Vilman kanssa roadtripille Mynämäelle suunnistamaan. Koska oltiin vain kahestaan reissussa, niin päätimme kokeilla telttamajoitusta. Matka alkoi lauantaina ja välipysäkkinä toimi Lahti, jossa nukuimme yön pehmoisissa hotellisängyissä. Aamupalalla tankattiin koko viikkoa varten, jos vaikka trangian käyttö ei onnistuisikaan.

Sunnuntai oli kesän eka hellepäivä ja kaunis sää sprinttikisalle. Vilmalla ja miulla oli vielä sprintti hakusessa, mutta Neea näytti mallia voittamalla sarjansa 1. osakilpailun.Viikon paras uutinen kuultiin samana päivänä, kun selvisi, että telttailualueen lähellä olevan koulun keittiötä ja suihkutiloja saisi käyttää viikon ajan, mikä helpotti huomattavasti elämää.  

Sateenvarjollekin löytyi käyttöä auringon porottaessa.
Muut kisat tarvottiin ”kauniissa avokalliomaastossa”, joka osoittautui puskaksi ja harvennushakkuiksi. Tossu ei noussut tarvittavaa vauhtia, ja joka kisassa tuli vähän kämmäiltyä, tiistaina enemmänkin. Torstaina kolautin polveni kiveen, mikä aiheutti ongelmia kisassa vielä perjantainakin. Vilmalla taas kulki juoksu, mutta vaikea maasto vaati keskittymistä alusta loppuun, mikä ei aina onnistunut. Muut Vuokselaiset suoriutivat hienosti, vaikka rastipisteet olivatkin haastavia.

Mynämäki sijaitsee aivan Turun lähellä, joten välipäivänä käytimme mahdollisuuden hyväksi ja tutustuimme kaupunkiin. Kävimme elokuvissa, ja kiipeilemässä, syötiin hyvää kiinalaista ja otimme liikaa aurinkoa Ruissalon rantahietikolla. Kesän ensimmäinen hellepäivä pääsi yllättämään, joten viimeiset päivät kärvisteltiin palaneen selän kanssa rinkkoja kannettaessa.

-Essi