SK Vuoksen perinteisen hiihtosuunnistus- ja hiihtoleirin
päättymisestä on kulunut jo viikon verran aikaa, joten raportti leiristä on
valmistunut, vaikka kynä ei kuulemma vieläkään meinannut pysyä kädessä
rasituksesta johtuen…
Pimeän laskeuduttua sateen raikastamalle Imatralle torstaina
3.12, vajaa kymmenen hengen iskujoukko kokoontui Vuoksen Kumin pihalle
tarkoituksenaan siirtyä lumen perässä vajaa 1000 kilometriä pohjoiseen. Porukka
täydentyi vielä Ruokolahdelta ja Juvalta. Lisäksi yksi autokunta veteli jo
hirsiä Oulussa, muun porukan saapuessa välimajoitukseen hieman ennen
puoltayötä.
Aamiaisen
jälkeen matka jatkui ja samalla lumen määrä pientareella lisääntyi pikku hiljaa
päämäärän lähestyessä. Kaikille uusi majoituspaikka Ylläsjärveltä löytyi
etulinjalta ensimmäisellä yrityksellä, osa porukasta kävi tarkastamassa hieman
isompien huviloiden pihat samalla innostuen turhaan majoituksen tasosta, mutta eipä
meille varatuissa huoneistoissakaan ollut mitään valittamista. Parvella ainakin
oli hyvin lämmintä koko viikon ajan. Perjantain ohjelmassa oli vain
tutustumista hiihtoliikkeisiin ladulla, jonka jälkeen olikin mukava asettua Jussin
lihapatojen ääreen saunan raikastamana.
Lauantaina ja sunnuntaina osa leiriläisistä osallistui
perinteiseen kotimaisen hiihtosuunnistuskauden avaukseen, Ensilumen Rasteihin.
Alueella kilpailtaan edeltävillä viikoilla myös hiihtosuunnistuksen Maailman
Cup -kilpailut, joissa myös leirillä olleet Liisa ja Roosa kävivät jo avaamassa
kautensa. Kisat olivat lähinnä harjoitusta, mutta yleensä se harjoitusfiilis
unohtuu heti kun laittaa numerolapun rintaan (reiteen). Hyviä suorituksia
nähtiin paljon.
 |
| Viivalla pysyminen vaati tarkkuutta. |
Tiistain pääharjoituksena oli se leirin ehkä odotetuin
harjoitus, ”alamäkivedot”. Neljä laskua,
mutta myös neljä nousua. Ylläksen rinteet olivat yhtä vauhdikkaita kuten aina,
mutta lopun loivemmalla pätkällä tiheä uraverkosto laittoi myös pääkopan
tiukille, eikä virheiltäkään vältytty. Välinerikkojakaan ei tapahtunut, vaikka
Veeti taisikin kokeilla välineiden kestävyyttä useamman kaatumisen voimalla.
 |
| Alamäen laskuasento on hiottu huippuunsa. |
Huomionarvoista oli ”kesämies” Miikan ketterä esiintyminen
urastolla. Juomavyö oli jätetty lisäpainoksi, jotta vauhti ei lopu kesken
myöskään tasaisemmalla pätkällä… Illalla vielä osa porukasta uskaltautui
pimeässä urastolle tekemään hyviä taitoharjoituksia ja taisi hurjin hisustaja
käydä vielä keskiviikkonakin uuden lumisateen peittämillä urilla vääntämässä 13
kilometrin radan läpi lamppu päässä.
Leirin viimeisenä päivänä, joka tällä(kin) kertaa oli
torstai, on perinteisesti tehty vain yksi harjoitus: pitkä hiihto. Sopivat hiihtoporukat
sovittiin jo edeltävinä päivinä, ja ensimmäiset hiihtäjät painelivat ladulle
ledien valossa jo seitsemän aikoihin. Tämä kahden hengen ryhmä saikin nauttia loistavista
olosuhteista ihan rauhassa ensimmäiset kolme tuntia, kunnes vastaan tuli
ensimmäinen hiihtäjä. Vähän vetoapua tuli Petteriltä, joka (neljällä jalalla)
ravasi poikkeuksellisesti letkan kärjessä ainakin viiden kilometrin ajan.
Hiihtoporukat saapuivat omaan tahtiin takaisin majoitukseen saatuaan
tavoitteensa täyteen. Nämä tavoitteet eivät olleet ihan mitään pikkulenkkejä,
sillä ”lyhyin lenkki” oli reilut 50 km ja viimeinenkin hiihtäjä tajusi poistua
ladulta 100 kilometrin tultua täyteen. Tällä kertaa tytöt sisällyttivät
Ylläksen huiputuksen lenkkiinsä, Miika sen sijaan päätti harjoituksensa
parinkympin tasuriin (sisältäen Isomettän nousun) ladulla tapahtuneen
suksirikon vuoksi. Lisätietoja tästä tapauksesta voi kysellä suoraan
asianosaiselta. Palautuminen hoidettiin pitsoilla ja siivouksella, sillä jo
aikaisin perjantai-aamuna autot sulatettiin ja matka kohti etelää alkoi.
Matkalla tehtiin pieni pysähdys vieraan valtion maaperällä, mutta kotimaahan
paluu sujui ilman suurempia rajatarkastuksia.
Leiri oli erittäin onnistunut ja olosuhteet täyttä priimaa.
Leirin hiihtokuninkaaksi kruunattiin Lauri miehekkäällä reilusti yli 400
kilometrin saldolla, Veeti sen sijaan pokkasi palkinnon punnerrushaasteesta.
Etelä-Karjalassa hiihto-olosuhteet ovat tällä hetkellä heikot, mutta viikon
mittaisella lumileirillä saatiin kyllä nauttia hiihdon parhaista puolista koko
rahan edestä. Lopuksi vielä isot kiitokset ruokahuollon onnistumisesta Jussille!
Rauhallista Joulunaikaa toivottelee,
Ville S
